Yksi viikko, kaksi ääripäätä

Tutusta reitistä tulee tuttu lämpö. Sitä tunnistaa oman odotuksensa: mä odotin Lontoossa ollessani niin paljon sitä, että kävelisin taas tämän reitin. Tutut talot. Tuttu pyöränkorjausliike. Järki tietää, ettei tästä tule helppoa, tunne laahaa perässä.

Kun avaa oven ja menee sisään avaimilla, tuntuu väärältä. Ovelta tulvahtaa tuttu tuoksu.

Sitä luulee tietävänsä jo, mutta aina silti tapahtuneen joutuu tajuamaan uudestaan.

Sitä luulee, ettei enää yllättyisi.

Sitä luulee – luuli – ettei näin ikinä voisi käydä.

Maustekaapin tyhjentäminen vihlaisee eniten. Savupaprikasta tulee muistoja, me laitettiin aika usein ruokaa yhdessä, kaapin perukoille on rytätty parsakaali-savutofu-piirakan ohje, otan sen talteen.

Otan lakanat, joihin olen vuosien varrella tottunut liittämään hyvät aamut ja krapulan ja Mean Girlsin. Myöhemmin olen tullut tenttiviikkojen jälkeen niihin tirauttamaan stressiväsymysitkun, tai käymään läpi ihmissuhdekuvioita, tai ihan vaan lojumaan. Otan pari kirjaa, 18-vuotislahjaksi askartelemani täysi-ikäisyyspakkauksen ja asunnosta toiseen mukana kulkeneen Katutaide ei ole katurikollisuutta -julisteen. Myöhemmin läikytän valkoiselle silkkimekolle punaviiniä ja riisun märät kengät juostessani sateessa bussipysäkiltä kotiin. Ei kun hetkinen, se saattoikin olla jokin toinen ilta. Satoiko torstai-iltana vai ei?

Gåsgrundissa on hetken kesä. 

Vene pomppii aalloissa, se on kivaa. Aurinko paistaa, siellä on vapaasti lämmitettävissä oleva sauna, uin meressä ja sukellan ja kallio on lämmin iholla ja aaltojen ääni ja horisontti tekevät Gåsgrundista sillä hetkellä maailman parhaan paikan olla. Tästä voisi kirjoittaa aivan toisenlaisen postauksen. Hehkuttaa saarta, merta, aalloissa viilennettyä skumppaa. Mulla on hilpeitä kuvia ja paljon hyvää sanottavaa, se ei ole valhe. On yksi viikko ja kaksi päivää, jotka edustavat ääripäitä.

Mutta voiko sittenkään? Voiko asioita lohkoa päässään, leikkiä, ettei sitä edellistä päivää ole?

Ei ainakaan silloin, kun herää aamulla kurkkukipuun ja sateeseen ja heti ensimmäisenä muistaa kaiken taas uudestaan.