Olo on paha. Olo on ristiriitainen. Terapiani peruttiin tänään ja tässä on muutenkin ollut pitkä tauko. Vaikka en osaa puhua siellä, olen huomannut siitä oleva apua. Missä on mun apu nyt, kun sitä kipeimmin tarvitsen?

Mene ja tiedä. Mikäs pahan tappais ja mikäs pahan parantaisi? Sellainen on oloni mun. Mä odotan vaan koko ajan lisää paskaa niskaan. Käskeekö työpaikka irtisanoa itseni? Olen vain kivi kengässä. Kaverit ei jaksa. Minä en jaksa itseäni. Tällä menolla minulla ei ole kohta mitään. 

Anteeksi negatiivisuuteni. Mitä mä teen, mihin mä meen? Mistä löytyy normaali elämä, missä on onni. Perhe on onni. Ehkä yritän keskittyä siihen. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Mutta se on mun kaikkeni.