Mieli voi muuttua, vai voiko?

Tehkää niitä lapsia! Ainakin yksi vielä. Pitäähän sitä nyt kaveri olla.

Olen saattanut joskus itsekin käyttää sanoja ”miten olisi vielä yksi? Kyllä se mieli voi vielä muuttua” jne. Vaikka mä itse tiedän, kuinka ne sanat sattuu ja vihlaisee niin vatsasta kuin sydämestäkin. Miten muuttaa mieltä, jos ei voi edes yrittää? Miten TEHDÄ, jos niitä ei saa.

Tää aihe on mulle todella arka, enkä mielelläni tästä puhu. Vastaan uteluihin mieluummin valkoisia valheita kuin alkaisin selittää, sitä mitä tää on mulle. Mitä tämä on meille.

Oskari on pienestä saakka kysellyt, että miksi hänellä ei ole kotona kaveria niin kuin muillakin on. Tässä vaiheessa päätin hankkia kissan. Olihan ne hetken kuin paita ja peppu. Sitten tuli toinen kissa. Oskari jäi ulkopuoliseksi.

Tästä ei ole kauaa, kun Oskari piti olkkarissa puheen. Sanatarkasti en muista, mutta yritän. ”Kaikilla muilla on kotona kaveri, miksi minulla ei ole? Te hankitte vaan kissoja. En minä niitä halunnut. Kissa ei korvaa kaveria

Loppusanoja ei ole.

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan vanhemmuus