Aloitan eri aiheesta kuin mihin lopetan, tyypillistä

 

 

En minä tiedä, mitä minä haluan. Minä haluan toipua ja herätä huomenna terveenä, elinvoimaisena, onnellisena, vahvana ja kauniina niin sisältä kuin ulkoakin. Olisi siihen vielä kiva saada vähän rahaakin kylkeen. Parikymmentätuhatta voisi riittää näin alkuunsa. Vaatimaton kun olen.

Raha ei tuo ehkä onnea, mutta sen puuttuminen syö sitä viimeistäkin onnenjyvää, sellainen velmu ilme kasvoillansa nakertelee ja laulaa ”no hitto miks ei”. Laura Voutilainen oli mun lapsuuden idoli. Idolsissa käyntini jälkeen se on ollut mulle vaan ylimielinen akka, jolla on hyvä laulunääni ja hyviä biisejä. Boikotoisin, jos voisin. Mieli ei anna periksi. Sydäntuhkaa. ♡

Kävin äsken suihkussa. Kutiaa joka paikka ihan hulluna. Mutta jos mä alkaisin itseäni rasvalla voitelemaan, niin montako purkkia menisi? Viisi painallusta jaloille, neljä käsille, selkään en yletä, pyllylle riittäisi yksi painallus (sitä rasvaa, senkin pervot!), rinnoille yksi, mutta niiden alle loppupurkki ja sitten pitäisi jo avata kokonaan uusi tuolle the mahalle. Mutta on kyllä ihan parasta rasvaa. LV herkälle iholle, 300 ml pumppupullo. Suosittelen. Ulkoisesti.

Oikeasti mun piti puhua mun keskittymishäiriöistä. Ne on aina olleet pahoja. Sen takia tuo perinteinen käsinkirjoittaminen on hirveän vaikeaa. Mun oma pää toimii ennakoivana tekstinsyöttönä ja kirjoittaa ihan muuta kuin piti. Nämä älylaitteet sentään korjaa osan. Mutta ei mua päästetä siinäkään helpolla. Se korjaa sen joko väärin tai oikein kunnolla väärin. Olen kirjoittaessani skarpimpi kuin polkupyörällä liikenteessä. Ja tässä hyvät ihmiset on se syy, miksi en edes uskalla kokeilla ajokortin hankkimista. Tiedostan olevani riski. Olen kävelevä täystuho. Miettikää nyt se kävelevä täystuho auton rattiin.

Sillä välillä, kun te mietitte edellistä, minä ihailin tämän mökömököhuoneeni mattoa. Värikäs räsymatto. Vähän lyhyt ja paksu. Se on Janin matto. Mä uskon siihen sanontaan, että omistaja alkaa aikaa myöten muistuttamaan mattoansa. Jani oli juuri tuollainen. Vähän lyhyt ja paksu, mutta ennen kaikkea värikäs. Nyt on minun vuoroni alkaa muistuttaa sitä. Lyhyys ja paksuus alkaa olla hallinnassa, mutta värit puuttuu. Tunnen itseni mustavalkoiseksi haamuksi, jolla on kirkuvanpunainen tukka. No, jostain se värjäys oli aloitettava. Edes ulkoisesti.

Mä halusin veljen jäämistöstä vain räsymatot. Mä rakastan niitä mattoja.

Lyhyt, paksu ja värikäs? Veikö Havakka tämän nyt jo ihan 10-0? :D