Aluefinaali. Jumatsuikkeli. Ja mä menin ja ilmoittauduin sinne.  Laulaminen on ollut mulle aina rakas harrastus. Laulaminen auttaa hengittämään, vaikka laulaessa hengtystekniikkani onkin hukassa. Puhuessa mä vingun, änkytän ja r-vika kuulostaa välillä pahalta. En osaa edes sanoa sanaa ”neljä”. Laulaminen poistaa noista suurimman osan. R-vika jää, mutta se nyt ei varmaan lähde kulumallakaan. Mä luulin 18-vuotiaana […]

”Jono on asiakaspalvelun varastoimismuoto”. Jotain jäi aikoinaan koulusta päähän. Onko mulla enää muuta kuin tuo lause ja pakotettu hymy? Mun elämään tuntuu kuuluvan kolme rutiinia. Aamulääke, päivälääke, iltalääke. Näiden välissä mä olen ihan turta ja väsynyt. Paitsi öisin, nukahtamislääkkeen jälkeen, jolloin patjani alla on se herne, joka ei anna prinsessan nukkua. Kuten viime yönä sanoin, […]

  Tämä aihe on kamala, se on kipeä, se on sairas. Mä en edes tiedä uskallanko mä edes puhua tästä. Mikä sai jo 8-9-vuotiaan tytön mieleen itsetuhoisia ajatuksia. Onnekseni keinot olivat huonoja. Siitä lähtien niitä on ollut ja mä haluaisin niistä eroon. Teini-iästä jäi muistoksi ikuiset arvet. Ja häpeä niistä arvista. Häpeä siitä, miten alas […]

Montako keittopäivää mahtuu viikkoon? Jos mun muistilla joka päivä on perjantai, niin se tekee kysymyksestä haastavan. Meillä on siis joka perjantai keittopäivä? Enkä nyt puhu sellaisesta keitosta, joka nousee päähän, vaan lähinnä sellaisesta, joka laskeutuu sen pään kautta alas. Selkeää! Tänään mieskin onnitteli onnistuneesta suorituksesta, kun rintaani röyhistellen näytin keitossani olevaa lusikkaa. Viimeksihän lohisopan syömisestä […]

Nukahdin, heräsin. Menihän siinä melkein tunti tiedottomassa tilassa. Nyt ei enää väsytä. Mutta en jaksa noustakaan. Ristiriitaista. Mutta huomasin mä tänään myös sen, että mulla on ihan tututkin tunteet hukassa. Kolme tuntia mietin, että mikä ihme mua vaivaa, kunnes tajusin, että no armoton kusihätähän se. Siwarakko toimii siis myös saikulla. Sen tajuaa aina vasta viimeisen […]

Masennus, oma rauha, hiljaisuus ja yö = luovuus Joskus aikoinaan se vaati lähiräkälän, jossa juotiin kylmää Lapin Kultaa vihreästä pullosta, poltettiin mentholsavukkeita, oli alkuilta, hiljaista ja ehkä taustalla kilkkaavat biljardipallot ja huudot ”vittu, ei lähellekään reikää!” Silloin niitä lyriikoita oli pää täynnä. Harmi vaan, että harvoin tuli kirjoitettua mitään ylös. Mä en ole aikoihin kirjoittanut […]

Mun nukahtamislääkkeet on loppu. Eli tulen muistamaan tämän ja kaiken muun somepostailun kirkkaasti vielä huomennakin. Hah, sen päivän kun näkis, että mä muistaisin jotain. Ehkä mä tarvitsisin öisin sellaisen somelukon. Vähän niin kuin kaupoissa alkoholin kanssa. ”Kello on yli yhdeksän, sulle ei enää myydä”. ”Piude hei, kello on yli yhdeksän, sun laitteet suljetaan nyt, hyvää […]

Lohisoppapäivä. Ihan normaali lohisoppapäivä. Taistelin vartin soppani kanssa saamatta oikeastaan mitään aikaiseksi. Puolet rinnuksilla. Sitten välähti. Haarukka olikin todella hyvä valinta sopan syömiseen. Tosin, saattoi sitä taistelua vaikeuttaa tuo Tuiskun Antin Hiihto-biisin soiminen taustalla. Häkellyin. Mutta hyvin veti!  Sain sopan syötyä. Puolet edelleen rinnuksilla. Mutta lautanen tyhjeni, se pääasia. Laskin lautasen lattialle. Miksi? Miksi tein […]

Näitä tulee nyt niin kuin sieniä sateella, mutta se rauhoittaa mua ja toisaalta taas ei. Mutta mä saan kasattua ajatuksiani ennen terapiaa ja yritän muistaa näitä tämän kautta tai sitte otan jopa mukaan ja näytän pääpiirteittäin jotain. Nyt mennään syvälle. Tämä aihe on mulle todella arka. Itsetunto, omakuva, millaisena muut näkevät minut ja mitä minä […]

Tänään on keittopäivä. Hernekeittopäivä. En mä niinkään noista vuorokausista tiedä, mutta eikös kohta jo ole joku laskiainen tai pääsiäinen tai joku, mihin kuuluu munat ja hernekeitto. Kesällä sitten se kesäkeitto. Pekonilla.  Ette ikinä usko, mutta mä oon juonut jo aamukahvini. Join sen 14.30, kylmänä. Vihreästä Iittalan mukista. Yritän pitää yllä uskoa siihen sanontaan kahvista, kylmästä […]