Nuorin sisaruksistani täyttää tänään vuosia! Nyt olet lähempänä kolmekymppisiä kuin kahtakymmentä. Mä muista aika paljon kaikkea negatiivista meidän lapsuudesta. Mutta ei puhuta siitä. Mä muistan, kun mulla oli Tiimarista ostettu pehmokoira ja nimesin sen Kauno-Kaleviksi. Sun oli ehdottomasti pakko saada samanlainen ja nimesit sen Kauko-Kiidoksi. Ja se norppailu. ”Himputttiiii”! Susta kasvoi vahva, kaunis ja upea […]

Katselin tuota lilyn etusivua sillä silmällä, että löytäisin jotain mielenkiintoista luettavaa. Mielipideasioista ei voi kiistellä, mutta johonkin tuonne kaiken taakse on kätketty kaikki se, mitä minä haluaisin lukea. Etusivu on täynnä kauniita ihmisiä, koteja, meikkivinkkejä, kauniita terveellisiä ruoka-annoksia ja nauravia ihmisiä. Kauniita lapsia, täydellisiä perheitä. TÄYDELLISIÄ. Musta ei saisi täydellistä, vaikka mitä tekisin. Voiko kukaan […]

Pienestä saa kissan iloiseksi. Heitä sille hiiri, ei oikeaa, en ole vielä sellaista saanut kiinni, mutta tuollainen helisevä leluhiiri. Se on vihreä ja se kimaltaa. Miksei oikeat hiiret näytä siltä. Tai no, mistä minä tiedän, kun en ole nähnyt. Miten tätä voisi soveltaa masentuneeseen ihmiseen? Heittämällä sille lääkeaikaan pilleripurkin? Ei hassumpi idea. Mutta mä olisin […]

Mietin tuossa, ettei mulla ole tänään asiaa. Sitten mietin toisen kerran ja tajusin, että minähän väännän asiaa vaikka tikusta! Mä haluaisin muistella kuolleita. Veljeä, pappaa, mummoa, kavereita. Mutta mulla on koko loppu elämä aikaa muistella heitä. Ajatuksissa ovat joka päivä ja kynttilöitä sytyttelen heille, kun tekee mieli. Mutta eniten mun ajatuksissa on elävät ihmiset. Oma […]

Vuosi loppuu, toinen alkaa. Yöllä se ilmeisesti tapahtuu. Päättelen tuosta viilenevästä kuoharipullosta. Nakeista ja perunasalaatista jääkaapissa ja niiden kylkeen ostetusta punaviinistä. Joka on kyllä jo juotu. Hups. Pitäisikö tässä nyt muistella vanhoja ja kulunutta vuotta vai toivoa, mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Mä muistan vaan ne kaikki valvotut itkuiset yöt, aamuiset painajaiset, unihalvaukset, Aamuvuoroputket, jotka […]

Mä mietin kauan, haluanko mä kirjoittaa tästä. Nyt kirjoitan. Aika on voinut muuttaa muistikuvia. Sattuneesta syystä alkuperäinen synnytyskertomuskaan ei ihan mennyt nuotilleen. Shokki ja traumat pyyhkivät paljon pois. Takaumia on tullut ripotellen. Oskarin elämän alku ei ehkä ollut se mikään taiteilijan mestaripiirros. Se oli verta, paniikkia ja huutoa. Laskettu aika oli ihan maaliskuun lopulla. 28.3. […]

Alan toistaa itseäni. Join äsken aamukahvin ja kello on kohta viisi. Iltapäivällä! Katselen tietokoneeni yläpuolella olevia jouluvaloja. Tuollaisia erivärisiä isoja palloja, joiden sisällä on valot. Ne ovat kauniita. Mutta ne on laitettu ihan väärin. Seinässä oli valmiina nauloja edellisen asukkaan jäljiltä, joten hyödynsin niitä. NE ON IHAN VÄÄRIN! Plus, että noiden vieressä roikkuu kärpäslätkä. Miksi? Olen […]

Aamukahvi ja kello on 18.38. Taistelin itseni ylös, hain kahvini ja palasin pesääni. Ahdistaa, väsyttää, paniikkia pukkaa, vaikka en tiedä miksi. Ehkä siksi, että en tiedä, mitä tässä on tapahtumassa. Oma elämänhalintani on kadonnut kokonaan käsistäni. Kenen käsissä se on? Tunnusta sinä senkin soppakauhan käyttäjä! Tässä sopassa on koko mun elämä. Menneisyys, nykyisyys ja hyvin […]

Tehkää niitä lapsia! Ainakin yksi vielä. Pitäähän sitä nyt kaveri olla. Olen saattanut joskus itsekin käyttää sanoja ”miten olisi vielä yksi? Kyllä se mieli voi vielä muuttua” jne. Vaikka mä itse tiedän, kuinka ne sanat sattuu ja vihlaisee niin vatsasta kuin sydämestäkin. Miten muuttaa mieltä, jos ei voi edes yrittää? Miten TEHDÄ, jos niitä ei […]

Joulu tuli, joulu meni. Tai no kai se vieläkin on täällä. Vielä hetken.  Mä olen maannut koko joulun. Tekemättä mitään. Tai no ei voi sanoa, että tekemättä mitään. Olenhan mä maannut. Peiton alla. Noussut päästämään kissoja huoneeseen sisälle ja noussut päästämään niitä huoneesta ulos.  Mies on lämmittänyt jouluruokia. Hyviä ovat. Mun syöminen on vaan sellaista […]