Kaikki jossittelut vievät tisseihin

Tässä vaihteeksi taistelen vatsani kanssa, niin on hyvää aikaa jossitella. Mutta oli se lämppäri kyllä hyvää. Jos olisin jättänyt sen syömättä, en juoksisi vessassa, en haisisi kuolemalle, enkä… Äh, hyvä leipä se oli. Ei mun siitä pitänyt jossitella.

Jos mä olisin väri, mikä väri mä olisin?

• Mä haluaisin olla vihreä. Vihreä rauhoittaa. Kaikki hyvät julkkikset ovat vihreitä esim. Shrek. Vihreä on kaunis väri. Luonnonväri, voisin sulautua. Paitsi talvella.
• Oranssi olis kova. Ei sillä tavalla kova. Pehmeä se on, mut pirun cool. Se on pirteä, vähän kuin pikkumyy ilman hampaita. Se ei pure, se vaan pussaa. Mutta Havakka on oranssi, joten se paikka on jo täytetty.
• Ehkä olisin mustavalkoinen. Tai niiden sekoitus. Harmaata massaa. Ei ihme, että masentaa.

Jos mä olisin eläin, mikä eläin mä olisin?

• Mä haluaisin olla kissa. Saisin hepuloida ihan ilman syytä ja hyppiä seinille ja kaikki pitäisivät sitä ihan normaalina. Mut mä haluaisin nimenomaan olla sisäkissa ja omistajan sellainen herttainen herkkuja tarjoava muori, joka tykkäisi sukkalangoista yhtä paljon kuin minäkin. Mut en mä voi, en mä halua nuolla omaa berberiäni. Hyh. Enhän mä edes taipuisi.
• Joku eläintarhan kameli olisi ehkä kiva. En tykkäisi kestään ja sylkisin kaikkien päälle. No voi siellä olla poikkeuksia. Tutut saa vaan pienet päristelyt kielellä. Mut en mä halua olla mikään, mitä kaikki vaan käy toljottamassa ja ”jee, sain hyvän kuvan just, kun se näytti typerältä!” Sit mua jaettais pitkin facebookin hassuja kuvia.
• Ehkä mä olisin siili. Lyllertäisin menemään ihmisten pihoissa, saisin ehkä asukkailta ruokaa. Rivitalot on käteviä, varmasti joku huomaa. Teitä ylittäessä menisin rullalle ja extreme-meiningillä kuperkeikkoisin yli. Pitäähän sitä harrastus olla. Vastaa vähän mun nykyistä polkupyöräilytyyliäni.

Jos mä olisin kodinkone, mikä mä olisin?

• Mä haluaisin olla puhuva henkilövaaka. Vääristelisin lukuja ja huutaisin ne aina täysillä. Meillä on sellainen. Se on sininen ja meidän kissa ei saa siitä tarpeekseen. Se on tyly ja mä epäilen Havakalla orastavaa syömishäiriötä. En mä haluaisi olla niin ilkeä. Ehkä mä vaan huutaisin, että ”voi luojani, heitä minut jo roskiin! Et tee luvuillani mitään! Mut on sulla kyllä vähän pyöristymää vatsan kohdalla ja voisitko vaihtaa sukat, kiitos.”
• Ei, kyllä mä olen se vaaka.

Jos mä olisin työkalu, mikä mä olisin.

• Mä haluaisin olla vatupassi. Toisaalta mä haluan kaiken suoraan ja jollain kierolla tavalla taas en.
• Mut kyllä mä olen toi meidän porakone. Sitä käytetään harvoin, se vaan istuu keittiön pöydällä ja se on jopa vihreä. Sillä hoituisi monta hommaa, jos sitä vaan käytettäisiin.

Yksi vielä! Jos mä olisin joku ihmiskehon osa, mikä mä olisin?

• Mä haluaisin olla silmät. Silmät on sielun peili. Mut mä haluisin sitten kanssa olla sellaiset silmät, joilla myös näkee jotain ja sellaisen ihmisen päässä, jonka elämässä sattuu ja tapahtuu. No joo, eli omassa päässäni. Kehoa voisi ohjata joku muu. Mä en taas jaksaisi nousta vessaan.
• Mut oikeasti mä olisin mun omat tissit. Kainalokurarukkaset. Usein piilossa ja tarvitsevat paljon tukea.

Jos mä olisin, mä tarvitsisin paljon tukea.