Killerimestari vuodelta ysikyt jotain
Lohisoppapäivä. Ihan normaali lohisoppapäivä.
Taistelin vartin soppani kanssa saamatta oikeastaan mitään aikaiseksi. Puolet rinnuksilla. Sitten välähti. Haarukka olikin todella hyvä valinta sopan syömiseen. Tosin, saattoi sitä taistelua vaikeuttaa tuo Tuiskun Antin Hiihto-biisin soiminen taustalla. Häkellyin. Mutta hyvin veti!
Sain sopan syötyä. Puolet edelleen rinnuksilla. Mutta lautanen tyhjeni, se pääasia. Laskin lautasen lattialle. Miksi? Miksi tein sen? Ei hajuakaan. Viiden minuutin päästä lähdin hakemaan nenäsuihkettani ja astuin mihin? No siihen lautaselle. No, lautanen keittiöön, villasukat kodinhoitohuoneen ovensuulle, uudet villasukat jalkaan ja pissimisen jälkeen takaisin sinne, mistä lähdinkin. Noh, ei kerrota kellekään, mutta mulla on taas muksun villasukat jalassa… Mutta mihin jäi se nenäsuihke? No ei kuule hajuakaan. Toinen on sakset. Kahdet sakset ja kummatkin hävinneet kuin pieru atlantille.
Pierusta tulee aina mieleen se, kun muksu oli vielä pieni ja istui rattaissa. Se oli ihan hulluna mopoautoihin. Aina kun sellainen meni ohi, oli pakko osoittaa sitä mopoautoa ja pitää ääntä ”putputputput”. Yritä siinä nyt pitää naama peruslukemilla.
Ah, tappelin tänään muuten sisälle tulleen hiiren kanssa. Mies kävi ruokatauolla ja lähetti mulle mökömököhuoneeseen kuvan hiirestä tekemässä killereitä meidän verhotangolla. Mä olin muuten joskus koulun killerimestari. Ei tasan tarkkaan kukaan koskaan pystynyt samaan. Tukka vaan hulmusi, kun minä pyörin ja pyörin ja pyörin ja…
Niin se hiiri. Ne telkes sen kissojen kanssa muksun huoneeseen. Minä laitoin hanskat käteen ja lähdin metsälle. Kaksi pirun tuntia konttailua ja syöksymistä legolandiassa. Mulla on paikat täynnä legon muotoisia mustelmia. Kissat ihan ulalla siitä, mikä se on ja mitä sille pitäisi tehdä. Yritin hätistellä hiiren vanhalla virpomisoksalla nurkasta pois, niin eiköhän toi toinen apina luullut, että leikitän sitä. No kaksi kärpästä samalla iskulla. Kissa tyytyväinen ja se hiirikin lopulta tuli ja sain sen hanskaani.
Miettikää! Omin käsin! Ilman rillejä ja rintsikoita! Voittajafiilis. Kissat taas… no ne näytti lähinnä tältä. Ei ole tuosta tilanteesta, mutta ois voinut olla. Joo, niilläkään ei ole rintsikoita.
Putputputput, en nyt pääse yli tästä! Naurattaa, vaikka ahistaa. Mun paniikkilääkkeet loppuu kohta ja saan jo pelkästään siitä ajatuksesta paniikkikohtauksen poikasia. Psykologista?