Kuka oikeasti voi tykätä shoppailusta?

Me lähdetään tänään Tuuriin ”säästämään”!

Ei siinä muuten mitään, mutta vihaan shoppailua, isoja kauppoja ja hullua ihmistenvilinää, kiljuvia lapsia, töniviä kärryjä, ihmisiä niiden tönivien kärryjen takana, ruuhkaa, jonoja, sitä että parkkipaikka löytyy jostain hevonkuusesta ja joutuu kävelemään pakkasessa saatana kilometrejä ylämäkeen niin mennessä kuin palatessakin. Tietysti myös tuulee ja kasvoille lentää risuja, karvalakkeja, oravia, joista aina se yksi maukuu…

Hengitä. Hengitä. Hengitä. 

Nyt mulla on onneksi siihen kaikkeen ahdistukseen lääkkeet. Mutta vaatiiko se reissu niitä purkillisen. Mene ja tiedä. Mikäs sesonki nyt on päällänsä edes? Joulu, pääsiäinen, vappu vai juhannus? En ole hetkeen kalenteria katsonut. No Tuurissa taitaa olla aina kaikki sesongit samaan aikaan. Joku turistisesonki. Mä voisin tämän vatsani kanssa esittää raskaana olevaa äksyilevää vaimoa. Antaisiko silloin ihmiset tilaa? Säälisivät edes vähän. 

Tai mistä sitä tietää, jos minä noiden lääkkeiden voimalla itse kaahailen siellä kärryillä, kiljun kuin pahainen kakara ja jyrään kaikki alleni. Huudan mennessäni, että ”kärryt tuulloo ja Piude paukkuu!” Musta tuntuu, että saisin sen jälkeen kävellä siinä tuulessa, tuiskussa ja pakkasessa ylämäkeen koko kotimatkan. Perhe katoaisi kuin pieru aavikolle. 

”Tuiskussa.”