Joulu, millä mailalla sitä pelataan?
Joulu sitä, joulu tätä, joulu siellä, joulu täällä.
Musta tuntuu, että tää kaikki menee multa ihan ohi. Mulla on tuo oma mökömököhuone, johon pakenen pahan paikan tullen. Siellä on helpompi hengittää. Ainakin siihen saakka, kunnes apina numero yksi tajuaa, että olen siellä ja ovi on kiinni. Eihän sitä oven raapimista ja surkeaa huutoa kestä kukaan. Päästän katin sisälle ja suljen taas oven. Menee pari minuuttia, niin homma alkaa alusta. Apina numero kaksi on tajunnut, että kaverit häippäs lämpöiseen huoneeseen ja jättivät ihan yksin pimeään. Nousen, päästän sisälle ja suljen oven. No menee mukavasti pari tuntia, kunnes toinen apinoista tajuaa, että nyt se tulee, järjetön kakka. Oven raapimista sisäpuolelta ja huuto kuulostaa lähinnä kiljumiselta. Viiden minuutin päästä se vetelee taloa ympäri kakkahepuleissaan ja kohta jo taas huutaa meidän piilopaikkaan. Sieltä se tulee tyytyväisenä, istuu pedilleni ja alkaa pesuhommiin. Tiedätte varmaan minkä pesuun.
Tää juttu meni nyt ihan perseelleen, kirjaimellisesti.
Tässä mä nyt istun ja juon aamukahvia. Kello on neljä iltapäivällä. No ei se aikaa katso! Huomaan taas, etten ole syönyt mitään. Ei edes maita. Huijasin! Oon mä lääkkeet syönyt. Mut meillä on ollut kinkku aamukuudesta saakka haudutusuunissa. Ehkä mä säästelen itseäni siihen. Kai se nyt kohta jo on valmis. Sain myös itsestäni sen verran irti, että tein lihapullat. Tosin, unohdin laittaa ne uuniin. Nyt ne vihdoin on siellä ja tuoksuu jo. Vielä, kun muistaisi ottaa pois. Ehkä tää kahvi auttaa, virkistää, tehostaa muistia… Hitto, kun en mä edes muista, mitä mun piti tänne kirjoittaa.
Muistakaa piilottaa munat ajoissa. Pääsiäismunat. Se on ihan kohta. Vappupallotkin voisi jo valmiiksi puhallella. Minä en sitä tee, mulla ei riitä keuhkot.
Mutta ihanaa, tervettä ja kinkkurikasta joulua kaikille. Nauttikaa!
