Täällä mä taas olen!

Pitkän hiljaisuuden jälkeen palaan linjoille. Hengissä vielä. Piristävää lääkitystä nostettiin viime viikolla. Väsyttää ihan hulluna. En saa nukuttua, enkä syötyä. Saati tehtyä mitään muutakaan. Ravaan väliä vessa ja peti. Ensi viikon keskiviikkona tähystys suun kautta. Toivottavasti selviäisi edes jotain. Koko elämä vaan lipuu korvasta sisään ja toisesta ulos. Paitsi silloin, kun on korvatulpat, silloin se käyttää vaihtoehtoisia reittejä. Tässä on nyt kohta käymässä vähän kuin mustalaisen hevoselle. Kun se oppi olemaan syömättä, se kuoli. Kuulin tota teininä työharjoittelussa.

Mun ympärillä kirmailee banskukärpäsiä. Tuntuu että ne vihjailee jotain. Tarkkaan kuuntelen, niin kuulen ininää rasvaisista hiuksista. Yrittääkö kenties liehitellä tällaista prinsessaa vai kenties kutsua kaverinsakin katsomaan tätä näkyä. Kissat yritti ainakin jo siivota tätä huonetta. Vauhtia käytävältä ja mahaliukua peräseinälle. Nyt on roskat kasassa. Jos jaksaisin, jatkaisin siitä, mihin ne lopetti. En mä jaksa.

Kaupassa pitäisi käydä. Kaikki on loppu. Paitsi vessapaperi, luojan kiitos.