Kalat ja kauris ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin!
Tänään minulla ei ole aihetta.
Tänään annan ajatusten viedä minua, eikä toisinpäin. Vaikka ajattelu ei olekaan koskaan minua edes pukenut. Siksi olen usein alasti. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun on koko päivän taas taistellut vatsansa kanssa ja kun rauha on vihdoin saapunut, tekisi mieli yöhiippailla ninjana jääkaapille ja laittaa mitä tahansa suuhunsa, koska on ihan hervoton nälkä? Minä tiedän. Mutta tiedän myös, että koko taistelu alkaisi alusta. Pattitilanne.
Yhtään yksityiskohtiin menemättä, se taistelu on kamalaa. Ne kivut, ne jatkuvat vessassa ramppaamiset. Jos ihminen viettää tilastojen mukaan suuren osan elämästään sängyssä ja nukkuen, niin minun kyseinen aikani on kyllä käytetty tehokkaasti vessassa. Tai no ei se tehokas reissu ikinä ole. Siinä synnytetään ilman kivunlievitystä varpusparvia ja chilitahnaa. Varpuset ovat yleensä ruokaa varsin samannäköisessä muodossa kuin pureskelun jälkeen ihmisen sisähuvipuiston vesiliukumäkeen lähtiessään. Varsinkin salaatti ja tomaatti ja herneet… En muista syöneeni herneitä. Hallelujah, nenäni on tyhjä! Mutta ei, ei mennä niihin yksityiskohtiin. Rankkaa luettavaa, varsinkin jos juuri syö. Mun nälkä meni jostain syystä ohi. Pissatauko.
Anna anteeksi vatsani, en palannut lähtöruutuun kulkematta jääkaapin kautta. Et nyt suutu tai asennan tilallesi viinitonkan! Hana on uusi napa. Stony cape, valkoviini 3 litran tonkassa, ehdoton suosikki. Sopii erityisesti seurusteluun ja kalan kaveriksi. Mainitsinko muuten jo, että olen horoskoopiltani kalat? Luonnehoroskooppi täsmää tismalleen niin kuin sormi mahtuu sieraimeen.
Kalat uivat syvissä vesissä, yleensä selkäevä alaspäin, puhuvat läpiä päähänsä, kirjoittavat runoja, tykkäävät viinistä ja saavat muutkin masentumaan. Sellainen mä olen. En mä voi sille mitään, kun se on jo kirjoitettu niin. Poikaparka, sekin on kalat. Mutta sen evä on vielä pystyssä! Ja pystyssä myös pysyy. Hän on meidän perheen nero. Itseä… siis miestäni yhtää vähättelemättä. Mutta mies on kauris ja sille paras kumppani on kuulemma kalat. Joten eroonhan musta ei pääse kirveelläkään. No ei se ole kyllä uhannutkaan. Yhdessä läpi vaikka harmaan kiven.
Mutta jos se kivi on harmaa, se ei ole sammaloitunut, joten silloinhan se vierii? Kannattaa olla huolissaan siis vasta, kun se alkaa vihertää. Toisaalta vihreä on mun lempiväri ja sammal pehmeää, joten voishan siihen pysähtyä vaikka hetkeksi nojailemaan ja pussailemaan. Miestä, ei sitä kiveä!
Ripulista pussailuun. Näin se pää toimii. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.
