Säälittävä tarina

Biisivalinnat tehty. Ehkä. Nyt pitäisi treenata niin maan perkeleesti. 

Alle viikko karaokekisoihin. Huomenna voi sanoa, että tällä viikolla. Kyllä, olen päivistä selvillä. Tutkin armottomasti kalenteria ja yhdistelin asioita toisiinsa, että tiedän, että voin koputella huomenna jo ysiltä apteekin ovilla. Imocurit loppu ja ei pahemmin laulamisesta tule mitään, jos istuu koko ajan vessassa. Tai no olishan siellä kiva kaiku…

Ja arvatkaa, mikä toinen apteekkituote on mun ostoslistalla. Mihin olen koukussa. Arvatkaa oikein kovasti! Nenäsuihke. Se perkele. Ilman sitä ei saa henkeä. Olen kieroon kasvanut maanantaikappale, joka ei osaa edes suun kautta hengittää. Ja tiedän, miksi olen koukussa ja mitä se tekee. Olen yrittänyt pyristellä irti todella usein. Keinoja kaihtamatta. Jopa sarvikuonon olen nokkaani tunkenut. Nyt kuvitelkaa se kirjaimellisesti, eläimellä. Mä melkein nauroin. Ja on vain yksi nenäsuihke, joka toimii. Naso-Ratiopharm. Luojan kiitos, vaikka luojaton olenkin, sentään se halvin tuote. Mutta viimeksi, kun yritin lopettaa, sain sentään siirryttyä kovista aineista miedompiin. Eli aikuisten suihkeesta lasten suihkeeseen. Mutta sitä menee pullo viikossa. Tai no täällä uudella asunnolla vähemmän. Edellisessä oli niin paljon hometta, että se varmaan lisäsi kulutusta. 

Mä olen viime aikoina yrittänyt äkkirikastua. On tullut pelattua Eurojaskaa, ostettua Massi-arpoja, mutta ei, ei nappaa. On hakemukset Pamissa, on hakemukset Kelassa, mutta ei, mikään ei nappaa. Lähden kohta laulamaan Maukan lipan alle ja kerään kolikoita pyöräni etukoriin. Pitää keksiä vaan joku tarpeeksi säälittävä tarina. Tai no, eikö tämä sitä jo ole. 

Säälittävä tarina.  

Kulmakarvatkin nyppimättä. Onneksi etukamera korjaa naaman pienet virheet. Tänään lupaan käydä suihkussa. Yritän. Ihan tosissani. Ja yritän pestä jopa hiukset. Ja hampaat. Ja ja ja… Kuudessa päivässä kisakuntoon -haaste otettu vastaan. Muistuttakaa mua viimeistään keskiviikkona.