Hei taas!

Ihminen voi juosta aika kauan. Se pystyy juoksemaan myös väsyneenä ja stressaantuneena johonkin pisteeseen asti. Sitten yhtäkkiä sen polvet notkahtaa eikä se jaksa enää juosta. Eikä kävellä, eikä aina edes hymyillä.

Joskus se kamelin selkä vaan katkeaa ja se pitäisi jotenkin hyväksyä. 

Mun elämä on tällä hetkellä käytännössä unelmaa koko ajan. Kaikki on kivaa, mutta sitä kaikkea on todella paljon, aamusta iltaan joka päivä. Alkaa tuntemaan miten väsyttää koko ajan enemmän ja siitä kivasta tulee hankalampaa, ja lopulta ei enää niin kivaa. Ja sitten yhtenä päivänä ei meinaa päästä sängystä ylös kun on niin lamaantunut väsymyksestä, stressistä, odotuksista, paineista, huolista, kaikesta.

Silloin tarvitsee lepoa. Ja sitä mä nyt tarvitsen! Siksipä kaikista ihanista alkuperäisistä ideoista poiketen, täällä ei oo tällä viikolla tapahtunut paljon mitään. Mutta ensi viikolla kun on kokonainen jouluviikko jotain ihanaa vielä ilmestyy!

Kiitos, anteeksi ja jaksamisia sinulle kuka ikinä tätä luet. Muista levätä! <3

-Janita