08/12/16

Joulu on hyvän mielen aikaa ja siihen ehdottomasti kuuluu sekä lahjojen antaminen että saaminen. Koen suurta tarvetta antaa lahja joka joulu jollekin sellaiselle tässä yhteiskunnassa, joka on vähän heikommassa asemassa valtaväestöön verrattuna. Se ajatus siitä, että lahja jonka me ostimme on jonkun lapsen joulun kohokohta! Se josta saa kertoa kavereille loman loputtua ja jota ehkä muistelee vielä aikuisenakin. Tänäkin vuonna lahja piti ostaa sisäisen joulurauhan saamiseksi, joten menimme tekemään vaikeaa valintaa Itäkeskukseen Hopen toimipisteelle.

Viime vuonna piste oli kokonaan liiketilan sisällä kauppakeskuksessa ja lahjatoiveita oli metri kaupalla moneen suuntaan ja valtava kasa lahjoja (viime vuoden ajatuksia samasta aiheesta voit lukea täältä). Tänä vuonna piste oli Itiksen käytävällä ja esillä oli vain muutamia rivejä toivomuskortteja ja lahjojakin vain yksi kärryllinen. Vaikka he tekevät varmasti tänäkin jouluna vähintään yhtä paljon töitä kuin viime vuonna, ei tunnelma ollut ihan samanlainen. Viime vuonna oli sellaista tonttujen lahjapajahenkeä, mutta sen puuttuminen ei todellakaan vaikuttanut lahjan ostamiseen. Yritettiin Tonyn kanssa valita meille kaikkein osuvinta lahjatoivetta ja lahjan saajaa ja se ei ollut yhtään helppoa! Oltaisiin haluttu ostaa suunnilleen kaikille lahja ja valinta tuntui lähes mahdottomalta. Lopuksi päädyin sellaiseen toiveeseen, jonka uskoin olevan äitini valinta jos hän olisi ollut mukana. Äiti on alunperin opettanut minulle tavan ostaa lahja vähävaraiselle lapselle, joten vaikeassa valinnassa vedin äiti-kortin esiin. Hän on suuri Risto Räppääjä-fani, joten nyt joku pieni tyttö saa juuri sen elokuvan! 🙂

Hopen pisteellä oli lista kaikista toiveista ja niitä oli yli 1000… Pakko ajatella positiivisesti: meidän jälkeen taas yksi vähemmän.

Lahjaa ei tietenkään esitellä ilman papereita, ettei joulun salaisuudet paljastu ennen aikojaan 😉

Joku muukin on ollut ilmeisen kiltti tänä vuonna! Paketoiminen on niiiiiin terapeuttista hommaa!

Siellä suloiset ja rakkaudella toivotut toiveet roikkuvat odottaen hyväntekijää. Onneksi pisteellä meidänkin tehdessä valintaa vieraili useita ihmisiä, yhteistyö on voimaa! Itiksessä keräys jatkuu 17.12. asti, joten vielä ehtii hyvin mukaan.

Kun palasimme autolle, joku oli laittanut auton ovenkahvaan sydänlelun. Kiitos paljon salamyhkeiselle lahjanantajalle, Zaran mielestä se on ihan paras!

 

Voitko sä parantaa jonkun joulumieltä pienellä ja itsellesi sopivalla tavalla? Haastan sut miettimään sitä tänään!

Mukavaa torstaipäivän jatkoa, pus!

 

-Janita