Maalla taas

Vietin viikonloppua taas kotonakotona ja näin piiiitkästä aikaa myös ihania sukulaisia. Toteutin siis kohdan 3 syksyn muistilistasta ja siitä jäi superhyvä mieli! Ihanaa äidin tekemää ruokaa, leppoisaa seuraa ja hetken eikiiremihinkään-tunne oli kyllä voimaannuttava. Sain viettää aikaa myös ihanien haukkujen kanssa, joita kaipaan jo ensimmäisen minuutin jälkeen, kun kaarran taas kohti omaa kotia.

Olen asunut maalla kauan. Koko sen iän millä lapsuudessa ja nuoruudessa on tavallaan merkitystä. Silloin sitä ei osannut arvostaa, ei todellakaan. Halusin aina asua lähempänä kaikkea ja ymmärtäähän sen. Kaverit ja harrastukset, koulu ja kaupat, kaikki oli aina kaukana.  Nyt maalla olemisesta saa jo paljon enemmän irti kun tietää, että aina sinne pääsee ja aina sieltä pääsee myös pois. Onhan se etuoikeutettua, että on paikka jonne voi todella mennä hengittämään raikkaampaa ilmaa.

Kiitos koti! 

-Jannita