Syysiloa

 

DSC06648_Fotor.jpg

DSC_0018_Fotor.jpg

DSC06706_Fotor_Fotor_Fotor.jpg

 

Syksyisiä terveisiä Helsingistä sekä aamuakrotunnilta! 

Lehdet ei edes ollut vielä niin punaisia, keltaisia, ruskeita ja niitä kaikkia muita syksyn värejä, vaan vielä löytyi paljon vihreää, vaikka on jo lokakuun ensimmäinen! En vaan meinaa ymmärtää, että vuosi on jo taas ehtinyt näin pitkälle, että kolme kuukautta vuotta jäljellä… Onneksi siinä ajassa ehtii kyllä vaikka mitä kivaa! Ikeassa oli eilen (kyllä, olin siellä taas jälleen kerran…) jo joulukoristeet ja glögit esillä, ja juuri ja juuri sain pidettyä itseni erossa niistä. Ehkä marraskuun alussa voisi alkaa jo jouluilemaan? 

Tänään aloitin aamuni tosiaan aamuakrotunnilla ja sitä fiilistä, jonka se saa aikaan… Sitä ei löydä todellakaan lenkkipolulta tai aamupalapöydän ääreltä! Se adrenaliini ja muu hyvänolontunne, kun saat itsesi ensinnäkin kahdeksaksi sinne paikalle ja tunnin möyrit ja leikit kuin lapsi, aaaaaa ihanaaa! Onneksi ensi viikolla pääsee taas, kunhan muistaa herätä ajoissa. 

Lokakuun ensimmäinen tarkoittaa myös pientä ajatuksen uhrausta pääsykokeelle… En ehkä haluaisi.

But if you want something you don´t ever have, then you have to do something you have never done. 

Iloista syksyistä torstaita ihanat lukijat!

 

-Jannita

Muoti Päivän tyyli

Maalla taas

DSC06566_Fotor.jpg

DSC06570_Fotor.jpg

DSC06540_Fotor.jpg

DSC06558_Fotor.jpg

DSC06531_Fotor.jpg

DSC06541_Fotor.jpg

Vietin viikonloppua taas kotonakotona ja näin piiiitkästä aikaa myös ihania sukulaisia. Toteutin siis kohdan 3 syksyn muistilistasta ja siitä jäi superhyvä mieli! Ihanaa äidin tekemää ruokaa, leppoisaa seuraa ja hetken eikiiremihinkään-tunne oli kyllä voimaannuttava. Sain viettää aikaa myös ihanien haukkujen kanssa, joita kaipaan jo ensimmäisen minuutin jälkeen, kun kaarran taas kohti omaa kotia.

Olen asunut maalla kauan. Koko sen iän millä lapsuudessa ja nuoruudessa on tavallaan merkitystä. Silloin sitä ei osannut arvostaa, ei todellakaan. Halusin aina asua lähempänä kaikkea ja ymmärtäähän sen. Kaverit ja harrastukset, koulu ja kaupat, kaikki oli aina kaukana.  Nyt maalla olemisesta saa jo paljon enemmän irti kun tietää, että aina sinne pääsee ja aina sieltä pääsee myös pois. Onhan se etuoikeutettua, että on paikka jonne voi todella mennä hengittämään raikkaampaa ilmaa.

Kiitos koti! 

 

-Jannita

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli