Syysiloa
Syksyisiä terveisiä Helsingistä sekä aamuakrotunnilta!
Lehdet ei edes ollut vielä niin punaisia, keltaisia, ruskeita ja niitä kaikkia muita syksyn värejä, vaan vielä löytyi paljon vihreää, vaikka on jo lokakuun ensimmäinen! En vaan meinaa ymmärtää, että vuosi on jo taas ehtinyt näin pitkälle, että kolme kuukautta vuotta jäljellä… Onneksi siinä ajassa ehtii kyllä vaikka mitä kivaa! Ikeassa oli eilen (kyllä, olin siellä taas jälleen kerran…) jo joulukoristeet ja glögit esillä, ja juuri ja juuri sain pidettyä itseni erossa niistä. Ehkä marraskuun alussa voisi alkaa jo jouluilemaan?
Tänään aloitin aamuni tosiaan aamuakrotunnilla ja sitä fiilistä, jonka se saa aikaan… Sitä ei löydä todellakaan lenkkipolulta tai aamupalapöydän ääreltä! Se adrenaliini ja muu hyvänolontunne, kun saat itsesi ensinnäkin kahdeksaksi sinne paikalle ja tunnin möyrit ja leikit kuin lapsi, aaaaaa ihanaaa! Onneksi ensi viikolla pääsee taas, kunhan muistaa herätä ajoissa.
Lokakuun ensimmäinen tarkoittaa myös pientä ajatuksen uhrausta pääsykokeelle… En ehkä haluaisi.
But if you want something you don´t ever have, then you have to do something you have never done.
Iloista syksyistä torstaita ihanat lukijat!
-Jannita