Alku

2015 kesäkuu istun Helsinki-Vantaan kentällä ja mietin mitä tuli taas tehtyä. Vielä viikko sitten mulla oli vakituinentyö, oma asunto, auto ja kaikki kunnossa just niin hyvin ku 24 vuotiaalla aikuisella voi olla. Vaan ei eihän se riittänyt mielessä vaan soi, ”mee nyt, lähde maailmalle, ei tämä tämmöinen ”normaali” ole sinua varten”. Silloin heikkona hetkenä turhautuneena kaikkeen tuttuun ja turvalliseen päätinkin yhtenä iltana muuttaa Englantiin. Voi kyllä yhtenä iltana se päätös syntyi, niinkuin monimuukin päätös mun impulsiivisessa elämässä. 

Samana iltana olin jo päätäpahkaa selailemassa Aupair Worldin sivuja sillä olihan se ”helpoin” tapa päästä tutustumaan uuteen kulttuuriin ja maahan. Minullahan kävi ihan uskomaton tuuri tässä koko hommassa sillä jo ensivilkaisulla löysin täydellisen perheen äiti Suomalainen ja isä Britti. Täydellistä sillä eihän minun senhetkisellä englanninkielen taidolla olisi täysin Brittiläisessä perheessä selvitty. Samantien pelonsekaisin tuntein tartuin läppäriini ja aloin kirjoittamaan viestiä perheelle, yllätyksekseni sainkin vastauksen samantien ja kysymyksen jota olin jo alkuun pelännyt ”milloin Skypetetään?”. Kaikki eteni todella nopeaa ennenkuin tajusinkaan olin lupautunut lähtemään AuPairiksi Englantiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. 

Englantiin saavuttuani tunsin valtavaa intoa tätä kaikkea uutta kohtaan, olinhan yksin isossa maailmassa ilman ketään henkäilemässä niskaan tai ilman sitä kaheksasta- neljään työrytmiä, olin vihdoin irti oravanpyörästä. Sovimme perheen kanssa, että viivyn heillä vuoden ja sen vuoden jälkeen palaan takaisin Suomeen ja jatkan sitä normaalia elämää minkä silloin ”kapina” vaiheen aikana jätin taakseni.

Jotta elämä ei olisi ennalta arvattavaa minä, sitoutumiskammoinen antisosialisti meni ja rakastui. (Kyllä lankesin siihen brittiaksenttiin) Asiahan oli aika selvä jään Englantiin menen opiskelemaan ja saan ammatin josta haavailin jo pikku tyttönä. Olen aina halunnut olla Graafikko, koska taide, piirtäminen, maalaaminen kaikki DIY projektgit ovat olleet aina se mikä on ajanut mua eteenpäin ja lisäksi nautin tietokoneella olosta. TÄYDELLISTÄ! Opintojen myötä elämä muuttui muillakin osa alueilla minusta tuli AVOVAIMO, me muutettiin samankaton alle ja voi juku se oli vaikeaa. Minä joka oli tottunut koko aikuisikäni asumaan yksin heitetään leijonankitaan asumaan jonkunmuun kanssa. Pienen alkujärkytyksen jälkeen elämä alkoi sujumaan ihan mallikkasti opiskelu oli mukavaa ja elämä muutenkin tuntui luisuvansa oikeille uomille, olin vihdoin onnellinen. Me vietettiin kolme upeaa vuotta ehkä yhdessä Englannin kauneimmista kaupungeista Bournemouthissa, joka on kuin postikortti maisema rantalomalta. Valitettavasti koulun loputtua meidän täytyi miettiä location uudelleen ja päädyimme muuttamaan lähemmäs Lontoota (lontoon jossa olemme nyt asuneet.

Jokapäivä on uusi seikailu, ja huominen on aina edessä.

Kiitos