Työ

card-01.png

Työ

tuo niin tuttu ja turvallinen sana, ”työllä sinä sitten elätät itsesi isona” äiti tapasi sanoa, raha senhän takia me sitä työtä tehdään?

 

Voikun se olisikin niin helppoa! Olen nyt muutosta saakka tuskastellut työn löytymisen kanssa. Kyllähän lähempänä Lontoota mahdollisuudet luovien alojen taitajille ovat paremmat, mutta päästä sisään siihen suljettuun ympyrään ei olekkaan niin helppoa. Heti kun löysimme asunnon oli laskut odottamassa pitää maksaa takuuvuokra, varausmaksu, välitysfirma vetää osuutensa ja siihen päälle countil tax ja se normaali kuukausi vuokra. Ei sellaisen laskupinon kanssa voi paljoa odotella ja katsella josko ensikuussa saisi töitä vaan tilanne oli ennemminkin paniikinomainen töitä mulle heti nyt. Heti koulusta valmistuneena keltanokkana puolivalmis portfolio kädessä ei paljon töitä graaffiikkona herunut, joten oli pakko tarttua varasuunnitelmaan.

Ihmeiden kaupalla elokuussa ajauduin työskentelemään ravintolaan/baariin alalle josta minulla ei juuri kokemusta ollut. Muistiin palasi ne sanat mitä olin aina ennemmin hokenut ”minuahan ei baaritiskin toisellapuolella nähdä ikinä!” ja kuinka väärässä sitä voikaan ihiminen olla. Siellä opetellessani perus drinkkejä ja kaljan kaatamista osuikin tielleni melko odottamaton sattuma. Kuukauden päästä aloittamisesta sainkin kutsua itseäni vuoropäälliköksi. Ajattelin tämän olevani yksiä ”elämäni ravintolassa” huippuhetkiä vaan eipä urakehitys siihen loppunut.. jopa hiukan tragikoomista, mutta nimikkeeni vaihdettiin taas tällä kertaa olin Assistant Manager. Kelatakseni hiukan taaksepäin minulla ei siis ollut minkäänlaista koulutusta/komemusta kyseisitä tehtävistä. Välillä tunsin uppoavan suohon kaulaanimyöten, kun minun oletettiin olevan valmis ottamaan ohjat ja pyörittämään koko puljua, työviikot venyivät 50 tunnin paremmallepuolle eikä vapaa ajasta ollut tietoakaan. 

Joulun jälkeen oli pakko viheltää peli poikki.  

Nyt olen käytännössä työtön, onhan minulla aina se viimeinen vaihtoehto mennä takaisin ravintolaan sillä paikkani jätettiin avoimeksi. Olen kuitenkin päättänyt panostaa kaikkeni seuraavan kuukauden aikana, tehdä portfolion valmiiksi ja lähteä seuraamaan omaa sydäntä joka vie kovasti luovaa alaa kohden. Juuri tänään mietin, etten varmaan ole aikoihin ollut näin onnellinen, koska viimein minulla on aikaa tehdä töitä sen eteen mitä olen aina halunnut. Toivottavasti jonain päivänä voin katsoa taaksepäin ja ajatella että tein parhaan mahdollisen ratkaisun.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *