Väsymykseni seurassa
”Sun ei pidä ajatella ja odottaa millon sun väsymys menee ohi, vaan opetella elämään sen kanssa”. Sanoi lääkäri 1,5 vuotta sitten, kun olin jo pari kuukautta ravannut lääkäreillä erilaisten oireiden takia. Enpä tuolloin ajatellut matkani olevan näin pitkä kyseisen asian kanssa, mutta nykyään osaan ajatella jo erilailla. Olen käynyt joka kuukausi vähintää kerran lääkärissä ja sen lisäksi labrassa. Minulta on otettu monia erilaisia labrakokeita ja pois suljettu eri sairauksia. Tutkimuksista ei ole käynyt ilmi mitään poikkeavaa, kaikki arvot ovat olleet ok. Ainoastaan mycoplasman sairastin viime vuonna, josta arvot ovat jääneet koholle. Oireita kuitenkin on koko ajan välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Aloitin viime viikolla työkokeilun testatakseni omaa vointia ja jaksamista. Heti olin alkuun kaksi ensimmäistä päivää sairaslomalla ja sen jälkeen yhden päivän töissä. Tämän jälkeen huilasin pari päivää enkä ole työkuntoinen nytkään. Tarkoitukseni oli alkaa tehdä töitä 4 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa, koska luulin sen olleen ok. Arvioin itseni väärin. Ehkäpä esim kolme päivää viikossa olisi ollut parempi.
Lääkäri mainitsi minulle viime käynnillä kroonisen väsymysoireyhtymän ja sanoi oireeni viittaavan vahvasti siihen. Etenkin kun tutkimuksista ei käy mitään erikoisempaa ilmi. Ja koska sairastin mycoplasman tämän sairastelun alkuvaiheessa, niin on cfs(krooninen väsymysoireyhtymä) voinut laueta siitä. Mycoplasman alkuvaiheessa kävin salilla 3-4 kertaa viikossa, opiskelin ja hoidin kotona lasta. Aikamoinen combo, mutta sillon se sujui vielä hyvin. Nykyään olen karsinut kuntosalin ja opiskelut jouduin jättämään kesken. Pienikin aktiviteetti väsyttää. Välillä en jaksa edes käydä kaupassa. En pysty suunnittelemaan hirveästi mitään ennakkoon, koska en tiedä omaa vointiani tietenkään etukäteen. Monesti olen joutunut perumaan myös kavereiden kanssa suunnitellut aktiviteetit.
Kunhan hoidan kodin ja perheen asiat se riittää mulle. Kunhan vain kaikki lähipiirissäkin ymmärtäisi etten siitä enempää voi revetä. Kyse ei ole mistään terveen ihmisen normaalista väsymyksestä ja joka voi valita millon tekee rästiin jääneet asiat. Mun pitää tehdä asiat melkolailla sponttaanisti, koska sit kun tulee virtapiikki ni sillon kans teen asioita. Muuten nekin jää tekemättä jos en elä siinä hetkessä.