Kävellen kierrellen
Nyt kun olen päälle viikon päivät asunut täällä Vaasassa uusissa maisemissa, olen jo ehtinyt vähän kierrellä siellä sun täällä. Kiertelyt ovat kuitenkin rajoittuneet tähän muutamien kilometrien säteelle, sillä kulkeminen on toteutunut pääasiassa jalan. Kerran olen myös ehtinyt tai oikeastaan saanut aikaiseksi ottaa pyörän alle ulos lähtiessä. Näillä lenkeillä olen ehtinyt silti jo näkemään monta uutta paikkaa niin merenrannasta asuinalueisiin ja puistoihin.
Olen myös alkanut tottua uuteen asiaan, johon tuli oppia täällä liikkuessa. Nimittäin pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden erotettuihin kulkuväyliin. Välillä tuli huomattua, että ”oho” olen taas pyöräilijöille tarkoitetulla tieosuudella, mutta onneksi ei ole tullut vielä ketään äreämpää kanssa liikkujaa vastaan. Tähän seikkaan sain muistisäännöksi kavereilta, että kunhan pysyy kivisellä puolella, kun sellainen on näkyvissä ja muutenkin on hyvä kävellä reunassa ja välillä vilkuilla muuta liikennettä. Täällä kun tuntuu olevan enemmän pyöräilijöitä sekä katukuvassa yleistyviä sähköpotkulautoja joita varoa.
Tähän mennessä lempi paikkojen listalle on päätyneet hietasaari, hietalahdenpuisto, kustaanlinnanpuisto, lammassaarenpuisto ja tiklas- sekä onkilahdenpuisto. Vaskiluodon kuntoradalle on myös aikomus mennä käymään niinkuin vähän kaikkialla muuallakin minne vain vahingossa eksyykään. Vielä kun keksisi keinon millä kulkea vähän pidemmille seikkailuille.






Ennen tänne varsinaista muuttoa oli minulla joitakin ennakkoluuloja kaupunkia ja sen ympäristöä kohtaan. Ajattelin etten löytäisi täältä kivoja ulkoilualueita tai tulisi yhtään viihtymään. Tämä luulo on kuitenkin muuttunut ja nyt minusta tuntuu, että täällähän on ihan kiva asustella ja elää. Ja miettien vielä niitä kaikkia paikkoja ja mahdollisuuksia mitä tämä vielä antaakaan. On kuitenkin pakko myöntää, että näin keskusta alueella asuminen vaatii vähän totuttelua. Vanhempien omakotitalossa asuessa pääsi ulko-oven avaamalla pihaan, jossa oli mukava viettää aikaa ja puuhailla millon mitäkin. Nyt näin loppukesästä ja alkusyksystä kaipaan erityisesti pihan puiden ja pensaiden tarjoamia marjoja ja omenoita, pihapiirin lintujen seurailua ja erilaisten pihatöiden tekoa. Minulla oli myös tapana käydä lähimetsissä lenkeillä nollaamassa mieltä ja ihastelemassa luonnon rauhaa sekä hiljaisuutta, joka onnistuu toki omalla tavallaan nyt täälläkin. Mutta kaikkeen tähän muutokseen tottuu varmasti ajan kanssa.
Hyvää ulkoilun täyteistä alkusyksyä!
-R-



