Ainahan se on mielessä

Oho, pahasti kliseellä liikkeelle! No, toivon kuitenkin tämän jutun sisällön edustavan myös jotain muuta kuin niitä. On maaliskuun alku, ja toden totta, se tosiaan alkaa olla mielessä: veneilykausi.

Muutamia vuosia sitten mieheni toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja ehkä paluun lapsuuteensa ostamalla vanhan klassikko moottoriveneen. Ehkä ensimmäinen oma lapsi herätteli muistoja omasta lapsuudestaan ja edesmenneestä isästään, ehkä aika oli muuten vaan kypsä. Tai sitten se oli keski-iän kriisi, jonkinlainen sellainen. Tosin jos häneltä kysytään niin keski-ikä siintää vasta jossain (kaukana) tulevaisuudessa. Ha! Oli miten oli, meille ilmestyi Coronet-vene ja ihan uudenlainen vapaa-aika.

Muistan ajatelleeni tuolloin, että jos kriiseily johtaa jonkinmoisiin hankintoihin parempi jotain minkä kyytiin mahtuu enemmän kuin hikisesti yksi matkustaja kuskin lisäksi. (Mielessäni tietysti pyöri moottoripyörä tai vastaava.) Niinpä meistä tuli veneilijöitä, tai hänestä tuli, meistä lopuista tuli mistään aiheeseen liittyvästä tietämätön miehistö. No, kipparikin on joutunut hieman verestämään muistoja, moniin laitureihin olemme kolisseet ja monet poijut ovat lipsahtaneet käsiemme ulottumattomiin.

Tänä keväänä ohjelmassa on uuden veneen (kyllä, nälkä kasvoi putputellessa) haku Ahvenanmaalta. Kaupat on jo tehty viime syksynä ja vene on talvehtinut rauhallisesti Maarianhaminassa. Vielä toistaiseksi nimetön paatti siirtyy merellisistä maisemista sisävesille toukokuussa. Jännittävää! Olemme siirtymässä päiväkruisailusta yön tai parin yöpymistä vaativiin seikkailuihin.

Uuden veneen lisäksi myös miehistö on kasvanut määrällisesti, fyysisesti ja henkisesti. Toivon. Meitä on nyt kippari, minä, viisivuotias poika ja pian vuoden ikäinen tyttö. Kahdelle ensimmäiselle toivon henkistä kasvua pitempien pinnojen suhteen, pojalle himpun rauhallisempaa otetta yleiseen olemiseen ja, no, tuosta vauvasta ei oikein osaa vielä sanoa mitään, tahi ole toivetta esittää. Pitkät päiväunet, oisko mitään?

Ah niitä rentoja, aurinkoisia, leppoisia kesäpäiviä laineen liplatusta kuunnellen.

Eiku.

Tarkoitin tietenkin loputtomia ruokailuja, pissahätiä, päiväunia ja tarvittaessa (eli usein) viihdekeskukseksi muuttumista. Ja melko monta ei-sanaa.

Ihana kesä tulossa. Valkkarit kylmään.

Tarkoitin siis pillimehut.