Nimbus -ai se Harry Potterin luuta?

Vedessä kelluvan, auringossa lilluvan ja eväistä sekä maisemista nautiskelevan veneturistin on ollut väliin vaikea asennoitua veneilyyn sen vaatimalla vakavuudella ja perehtyneisyydellä. Kävi nimittäin ilmi, että nuo neljä ensimmäistä mainitsemaani asiaa eivät olekaan veneilyn tiukassa ytimessä, eivät lähelläkään.

Virhe numero 1. Kun kotisohvalla vilkaiset pöydällä kohoavan, uhkaavan kiikkerästi keikkuvan lehtipinon päällimmäistä kansilehteä ja huomaat sanan Nimbus ja ajattelet Harry Potteria, tajuat olevasi totaalisen hukassa veneilyn ihmeellisessä maailmassa. Plotteri, pentteri, pollari. Onko mieheni muuttunut raumalaiseksi? En yhtäkkiä edes ymmärrä mistä hän puhuu.

Veneilylehtien kansikuvien ihastelun lisäksi olen yrittäny perehtyä teemaan availemalla sivuja ja yrittämällä sisäistää uutta terminologiaa ja maailmankuvaa. Virhe numero 2. Käy ilmi, että Kippari, Vene ja Venemestari on suunnattu jo pidemmälle edistyneille harrastajille, heille, joille lämmönvaihtimen vaihto tai aurinkopaneelien asentaminen kuulostavat ilon tunteita herättäviltä projekteilta eivätkä kehotukselta siirtyä selailemaan vaikkapa Lidlin uusinta mainosta tai suunnittelemaan eteisen siivousta kuten allekirjoittaneella.

Virhe numero 3: avaa suusi ja kommentoi ääneen veneilymaailmaa tahraavaa epäkohtaa, jossa jopa alan ainoat lehdet tuuttaavat lähes yksinomaan teknisiä yksityiskohtia, grafiikkaa moottoreiden ominaisuuksista ja kuvatkin ovat usein vailla inhimillistä otetta, mutta eivät lainkaan vailla kaahaavia veneitä. Sellaiset artikkelit ja kuvat kuulemma kiinnostavat veneilijöitä. Jaahas. Entäs se perhe, missä se on edes näissä perheille suunnattujen veneiden jutuissa?

Syömässä rusinoita mikroskooppisista rasioista. Istumassa potalla kabiinissa. Hakkaamassa Plaston muoviveneellä veneen puista kantta. Jossain piilossa kannen alla.

Siellä ne on. Nautiskelemassa veneilystä.

Ehkä jätän nuo lehdet suosiolla ammattimaisille harrastajille ja keskityn niihin rusinoihin.