Vedessä kelluvan, auringossa lilluvan ja eväistä sekä maisemista nautiskelevan veneturistin on ollut väliin vaikea asennoitua veneilyyn sen vaatimalla vakavuudella ja perehtyneisyydellä. Kävi nimittäin ilmi, että nuo neljä ensimmäistä mainitsemaani asiaa eivät olekaan veneilyn tiukassa ytimessä, eivät lähelläkään.

Virhe numero 1. Kun kotisohvalla vilkaiset pöydällä kohoavan, uhkaavan kiikkerästi keikkuvan lehtipinon päällimmäistä kansilehteä ja huomaat sanan Nimbus ja ajattelet Harry Potteria, tajuat olevasi totaalisen hukassa veneilyn ihmeellisessä maailmassa. Plotteri, pentteri, pollari. Onko mieheni muuttunut raumalaiseksi? En yhtäkkiä edes ymmärrä mistä hän puhuu.

Veneilylehtien kansikuvien ihastelun lisäksi olen yrittäny perehtyä teemaan availemalla sivuja ja yrittämällä sisäistää uutta terminologiaa ja maailmankuvaa. Virhe numero 2. Käy ilmi, että Kippari, Vene ja Venemestari on suunnattu jo pidemmälle edistyneille harrastajille, heille, joille lämmönvaihtimen vaihto tai aurinkopaneelien asentaminen kuulostavat ilon tunteita herättäviltä projekteilta eivätkä kehotukselta siirtyä selailemaan vaikkapa Lidlin uusinta mainosta tai suunnittelemaan eteisen siivousta kuten allekirjoittaneella.

Virhe numero 3: avaa suusi ja kommentoi ääneen veneilymaailmaa tahraavaa epäkohtaa, jossa jopa alan ainoat lehdet tuuttaavat lähes yksinomaan teknisiä yksityiskohtia, grafiikkaa moottoreiden ominaisuuksista ja kuvatkin ovat usein vailla inhimillistä otetta, mutta eivät lainkaan vailla kaahaavia veneitä. Sellaiset artikkelit ja kuvat kuulemma kiinnostavat veneilijöitä. Jaahas. Entäs se perhe, missä se on edes näissä perheille suunnattujen veneiden jutuissa?

Syömässä rusinoita mikroskooppisista rasioista. Istumassa potalla kabiinissa. Hakkaamassa Plaston muoviveneellä veneen puista kantta. Jossain piilossa kannen alla.

Siellä ne on. Nautiskelemassa veneilystä.

Ehkä jätän nuo lehdet suosiolla ammattimaisille harrastajille ja keskityn niihin rusinoihin.

Oho, pahasti kliseellä liikkeelle! No, toivon kuitenkin tämän jutun sisällön edustavan myös jotain muuta kuin niitä. On maaliskuun alku, ja toden totta, se tosiaan alkaa olla mielessä: veneilykausi.

Muutamia vuosia sitten mieheni toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja ehkä paluun lapsuuteensa ostamalla vanhan klassikko moottoriveneen. Ehkä ensimmäinen oma lapsi herätteli muistoja omasta lapsuudestaan ja edesmenneestä isästään, ehkä aika oli muuten vaan kypsä. Tai sitten se oli keski-iän kriisi, jonkinlainen sellainen. Tosin jos häneltä kysytään niin keski-ikä siintää vasta jossain (kaukana) tulevaisuudessa. Ha! Oli miten oli, meille ilmestyi Coronet-vene ja ihan uudenlainen vapaa-aika.

Muistan ajatelleeni tuolloin, että jos kriiseily johtaa jonkinmoisiin hankintoihin parempi jotain minkä kyytiin mahtuu enemmän kuin hikisesti yksi matkustaja kuskin lisäksi. (Mielessäni tietysti pyöri moottoripyörä tai vastaava.) Niinpä meistä tuli veneilijöitä, tai hänestä tuli, meistä lopuista tuli mistään aiheeseen liittyvästä tietämätön miehistö. No, kipparikin on joutunut hieman verestämään muistoja, moniin laitureihin olemme kolisseet ja monet poijut ovat lipsahtaneet käsiemme ulottumattomiin.

Tänä keväänä ohjelmassa on uuden veneen (kyllä, nälkä kasvoi putputellessa) haku Ahvenanmaalta. Kaupat on jo tehty viime syksynä ja vene on talvehtinut rauhallisesti Maarianhaminassa. Vielä toistaiseksi nimetön paatti siirtyy merellisistä maisemista sisävesille toukokuussa. Jännittävää! Olemme siirtymässä päiväkruisailusta yön tai parin yöpymistä vaativiin seikkailuihin.

Uuden veneen lisäksi myös miehistö on kasvanut määrällisesti, fyysisesti ja henkisesti. Toivon. Meitä on nyt kippari, minä, viisivuotias poika ja pian vuoden ikäinen tyttö. Kahdelle ensimmäiselle toivon henkistä kasvua pitempien pinnojen suhteen, pojalle himpun rauhallisempaa otetta yleiseen olemiseen ja, no, tuosta vauvasta ei oikein osaa vielä sanoa mitään, tahi ole toivetta esittää. Pitkät päiväunet, oisko mitään?

Ah niitä rentoja, aurinkoisia, leppoisia kesäpäiviä laineen liplatusta kuunnellen.

Eiku.

Tarkoitin tietenkin loputtomia ruokailuja, pissahätiä, päiväunia ja tarvittaessa (eli usein) viihdekeskukseksi muuttumista. Ja melko monta ei-sanaa.

Ihana kesä tulossa. Valkkarit kylmään.

Tarkoitin siis pillimehut.