Tämän blogin syntyminen kesti reilu viisi vuotta. Voi vaikkapa ajatella, että kaikki alkoi siitä päivästä, kun aloitin seurustelemaan kihlattuni kanssa vuonna 2011. Oli huhtikuun puoliväli ja edesmennyt beagle-koirani oli mukana jouduttamassa keskustelua. Siitä se kaikki alkoi.

Ja todettakoon myös, että sen jälkeen on jo ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Todellakin. 

Yhdessä koetut asiat ovat nyt edenneet siihen pisteeseen, että vietämme häitä reilun vuoden päästä kesällä 2017. Häähumu on vielä rauhallista (yritän toppuutella itseäni) ja aika kuluu lähinnä vain haaveiluun. Joitakin käytännön asioita on jo hoidettu kuten juhlapaikka, vihkikirkon varaaminen, ruokapuoli, valokuvaaja ja vihkisormus. Jälkimmäisin on hankittu viimeisimpänä ja se konkretisoi monia asioita.

Vaikkakin häätohinat ovat mieluinen puheenaihe, niin tämä blogi sai kuitenkin alkunsa ihan hetki sitten. Olimme miettineet häämatkakohteeksi Uutta-Seelantia. Se oli meidän molempien haave. Tiedättekös, nähdä jylhiä maisemia ja vähän leikkiä Taru Sormusten Herraa? Erityisesti luonto ja kulttuuri kiinnostavat meitä molempia. Tätä matkaa mietittiin kauan aikaa. Taustalla pyörivät kuitenkin ajatukset siitä, että kuinka paljon kaikki kustantaa ja onko tarpeeksi nähtävää ja mitä, jos käärme pistää… (Ensinnäkin, viimeisin on täysin oma pelkoni. Toiseksi, ei siellä Uudessa-Seelannissa taida olla käärmeitä.)

Sittemmin Uusi-Seelanti vaihtui haaveiluihin ”unelmien häämatkoista”. Tässä kohtaa herää kysymys, että kenen unelmien häämatkasta on kysymys? Siis sellainen paratiisiloma palmun alla: turkoosi meri hohtaa houkuttelevana, heilutan varpaitani bungalowin reunalta ja syön hedelmäsalaattia ananaskiposta, lämpöasteita on +30, iho on kauniin ruskettunut (tätä ei usko kukaan tuttavistani), näytän hyvältä istuessani bikineissä (tätä en usko itsekään) ja joku puhaltelee kauniita säveliä pilliin taustamusiikiksi… Tämä unelmien loma sijoittuisi jonnekin melkein yhtä kauas kuin Uusi-Seelanti. Ehkäpä Balille, Mauritiukselle tai Seyschelleille. Kaikki ovat varmasti ihania matkakohteita. Kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä tätä ajatusta unelmien lomasta myydään meille mainoksissa, mutta minun ja tulevan mieheni unelmaloma se ei ehkä kuitenkaan olisi. Joskus kyllä täytyy kokea Aasian ihmeellisyydet, se on kyllä totta. 

Mutta siis, kun tarkemmin miettii, niin ei me jaksettaisi maata kahta viikkoa ottamassa aurinkoa kumppanini kanssa. Se on mukavaa muutaman päivän, mutta ei kovin montaa. Olemme matkustaneet jonkun verran Euroopan sisällä. Olemme kiertäneet Lontoon, Pariisin, Rooman ja muutaman muunkin must-kohteen. Viimeisimpänä kohteenamme oli Turkin Icmeler, josta tässä postauksessa olevat kuvatkin ovat. Siellä oli kauniita maisemia, tekemistä, näkemistä, hyvää ruokaa, uimista, shoppailua – ja sitä oleilua, mitä myös auringonotoksi kutsutaan. Se oli mieheni ensimmäinen rantalomakohde. Pidimme molemmat reissusta ja siitä jäi hyvät muistot. Rantaloma ei kuitenkaan taida olla ihan meitä varten. Meitä kiinnostaa kulttuurit, muuttuvat maisemat, vanhojen kaupunkien pikkukadut ja paikalliset ruoat. Näitä kaikkea oli myös Icmelerissä (menkää ihmeessä ja mekin ehkä menemme joskus uudestaan), mutta silti jotakin jäi pikkuisen uupumaan.

Euroopassa on paljon kaunista nähtävää, ja vaikka olemmekin käyneet muutamia stereotyyppisiä turistikohteita jo katsomassa, on silti vielä monta katua ja kojua koluamatta. Meidän seuraava häämatkakohde vaihtuikin tässä kohtaa siihen ajatukseen, että voisimme käyttää kahden viikon lomamme kahteen kohteeseen ja myös eri aikoina. Voisimme käydä äkkilähtönä esimerkiksi Kreikassa ja sitten toisena, tarkemmin harkittuna kohteena vaikkapa Prahassa. Tämä idea kuulosti hienolta.

Kunnes päädyimme viimeiseen ratkaisuumme (mikä toivottavasti ei muutu taas ihan heti). Tutkimme yhdessä Euroopan interrail-asioita ja tulimme siihen lopputulokseen, että nyt meillä olisi viimeinen tilaisuus lähteä reilaamaan ja nähdä ihan roppakaupalla kaikkea. Emme toki ole enää alle 25-vuotiaita, että pääsisimme halvemmalla, mutta nuoria ihmisiä eikä meillä ole vielä jälkikasvua. Lähtemiselle ei ole mitään estettä. Varmasti tämä ei ole ihan tyypillinen häämatkaidea siinä mielessä, että moninaiset asiat tulevat varmasti aiheuttamaan enempi stressiä kuin iloa, mutta se asia selviää sitten.

Jotta kaikki häämatkaa / interreilausta koskevat asiat ehtisi rauhassa suunnitella, päätimme ajankohdaksi kesän 2018 eli vuosi häiden jälkeen. Hääpäivämme on elokuussa eikä ensi kesänä enää ehdi oikein muuta – ja reilaukseen paras kuukausi taitanee olla heinäkuu. Lisäksi on hyvä kerätä vähän rahaa myös ihan häämatkaa varten vähän säästöön, ettei tarvitse joka penniä laskea kokemuksia kartuttaessa tai kulinaristisia elämyksiä maistellessa.

Siispä, olemme päässeet tämän blogin ytimeen eli häämatkaamme, joka tulee olemaan kuukauden kestävä Interrailaus pitkin Eurooppaa. Tässä blogissa suunnitellaan, dokumentoidaan ja haaveillaan. Kaikki junaraiteet ovat auki meitä varten vielä tällä hetkellä. 

Saana a.k.a ”Mene aurinkolomalle ja pala karrelle” 

Ps. Kirjoitettu pilke silmäkulmassa. 

Pps. Bannerin kuvat seuraavista lähteistä: Jarmine Irving (http://www.huffingtonpost.co.uk/jasmine-irving/travelling-coming-home_b_7877896.html), Bikewolrdtravel (http://www.europeanbestdestinations.com/top/best-romantic-destinations-in-europe/), http://www.100placestovisit.com/venice-italy-europe/, Fred Stanley (http://www.travelchanneltv.eu/articles/top-10-romantic-islands-to-visit-this-spring), http://depositphotos.com/72471609/stock-video-romance-love-romantic-couple-man.html, James King (http://thetelegram.net/9-beautiful-places-visit-europe-id-news-27712). 

Ppps. Kaikki postauksissa olevat kuvat ovat omia tuotoksiani, joihin minulla on kaikki tekijänoikeudet. Lainatuista kuvista laitan merkinnän tekijästä tai kuvan löytöpaikasta.