Olen viimeaikaisen fiftaritrendin myötä itsekin alkanut varovasti innostua 50-luvun tyylistä. Tai no, tämä koskee pelkästään huonekaluja, tuon aikakauden kellohameet ja muu vaatetus ei kyllä lämmitä sitten yhtään.
Suhtauduin silti hieman epäilevästi, kun mieheni kertoi heidän varastossaan tyhjänpanttina lojuvasta punaisesta pöytäkalustosta. Olemme siis muuttaneet muutama kuukausi sitten uuteen asuntoon, joka on sisustuksellisesti edelleenkin vielä hieman vaiheessa. Elimme pari kuukautta ilman ruokapöytää, joten tilaus sille oli kova. Ja koska uusi kotimme alkoi pelottavasti muistuttaa Ikean kuvastoa (viides kerros ilman hissiä, Ikean kotiinkuljetus = a gift from heaven), ajattelin antaa fiftaripöydälle mahdollisuuden. Muutaman tunnin intensiivisen kuuraamisen ja hinkkauksen jälkeen huomasin, että pöytä tuoleineen on aivan mahtava ja sopii vielä kaiken lisäksi yhteen muun sisustuksen kanssa! Mukaan tarttui vielä samaa materiaalia oleva turkoosi jakkara ja tuloksena on omintakeinen, mutta hauska ja toimiva väriyhdistelmä.
Viikonloppuna fiftari-innostukseni sai jatkoa katukirppikseltä löytyneen lääkekaapin muodossa. Avignonin kävelykaduilla järjestettiin sunnuntaina aikaisemminkin mainitsemani vide-grenier eli siis katukirppis, jonka puitteissa korttelissa asuvat ihmiset voivat myydä ullakkonsa ja varastonsa tyhjiksi. Tämä 50-luvun turkoosi, peltinen ja peilillinen lääkekaappikaunotar löysi uuden kodin hintaan 10€ (tietysti tingattu).
Kuten kuvasta näkyy, kaappiressu on päässyt vuosien saatossa hieman ruostumaan, joten puhdistustyötä riittää vielä.
Toivottavasti jossain vaiheessa voin esitellä kotiamme hieman enemmänkin, toistaiseksi sisustus ja kaikki muukin on vähän sinnepäin. Jätimme vanhat kalusteemme entiseen kotiimme Pariisiin ja tuumasimme siinä samalla, että ihan kaiken hankkiminen yhdellä kertaa on vähän turhan radikaali ratkaisu. Ja arkielämässä huomaa, mitä oikeasti tarvitsee niin ehkä parempi malttaa hetki ja tunnustella uutta kotia ennen kuin ostaa Ikean tyhjäksi. Njut njut. Sisustusrapottia odotellessa voitte ihailla mun kaappia ja sen peilistä heijastuvaa Lack-pöytää (kiitos tästäkin viiden euron ihmeestä Ingvar Kamprad).
