Homecoming
Moikkelis koti, I’m back in business!
Bonjour taas ! Suomilomailun jälkeen blogi tekee paluun hitaasti, mutta toivottavasti varmasti. Loma vanhempien luona ei ole sitä kaikista inspiroivimpaa aikaa kirjoitteluun, löhöily sohvalla yöpaidassa ei anna juurikaan aiheita mistään mihinkään. Jos kyseessä olisi muotiblogi, olisitte voineet nauttia päivän asu –kuvista, joissa kolmekymppinen nainen edustaa Marimekon tasaraitaisessa yöpaitulissa ja villasukissa tukka sekaisin. Ajattelin säästää teidät tältä ja luulen vahvasti, että arvostatte päätöstäni.
Loma tuli kuitenkin tarpeeseen. Vaikka en olekaan vielä löytänyt töitä saatika suuntaa elämälle, työnhaku ja eksistentialismikriisin poteminen käy työstä sillä se on henkisesti äärimmäisen raskasta. Edellinen työni Pariisissa ei tarjonnut minkäänlaista haastetta ja vaikka tiesin, että en voi sitä tehdä loputtomiin, se oli kuitenkin työ. Elämässä oli rytmi, jonkinlainen tarkoitus ja kuun lopussa tililä oli edes jonkin verran rahaa. Minulla oli mahtavat työkaverit joita kaipaan, mutta kolmikymppisenä olisi kuitenkin ihan jees tehdä niitä kuuluisia ”aikuisten töitä”, joista saa muutakin tyydytystä kuin palkkashekin. Sitä odotellessa. Tai odotellessa opintoja, joista olenkin jo kertonut. Luotan siihen, että jossain vaiheessa palaset loksahtavat kohdalleen. Oikeastaan on pakko luottaa. Vaikka en uskokaan sinisilmäisesti kaikkeen elämäntapahömppään niin pakkohan kaikilla vaikeuksilla ja kriiseillä on olla tarkoitus. (Vaikka salaisesti olen edelleenkin sitä mieltä, että ei ole.)
Sohvalla röhnötyksen lisäksi näin myös vanhoja rakkaita ystäviä. Jos tätä luette, niin oli mahtavaa nähdä ja olette erittäin tervetulleita Avignoniin. Radio Helsinkiä lainaten, myös täällä olette ystävien seurassa. Lomani huipentui sateiseen Nizzaan ja maailmoja järisyttävään blogitapaamiseen tiikeriankan kanssa. Kiitän hyvästä ravintolavinkistä ja varoitan tulevani pian takaisin. En tunne Nizzaa hyvin, mutta siellä tulee aina sellainen fiilis, että täällä haluaisin asua. Luulen, että tämä tunne johtuu osaltaan meren läheisyydestä, sen tuoksusta ja kauneudesta vaikka diggaankin enemmän esim. Korsikan villejä rantoja, joissa asutuksesta ei ole tietoakaan. Mutta onhan Nizza kaunis kaupunki ja myöskin iso sellainen verrattuna Avignoniin. Siitä tulee jollain omituisella tavalla mieleen Pariisi, jossa on meri. Hupsua.
Nyt täytyy kuitenkin jättää höpöttelyt sikseen, sillä täytyypi lähteä sovitulle asuntovisiitille. Tarkemmin sanottuna meidän tulisi pikaisesti löytää uusi asunto, joten tiedossa on taas uusi syy stressata. Tai jos haluaa ajatella positiivisesti, uusi syy käydä kurkkimassa ihania asuntoja ikivanhoissa taloissa, jotka ovat nähneet enemmän elämää kuin suomalaiset betonibunkkerit.
