Avioliitto kaikille, mielenosoitus toisille

Koska tähän mennessä olen käsitellyt pelkästään matkailua ja musiikkia, on korkea aika luoda katsaus ranskalaiseen yhteiskuntaan ja tarkemmin sanottuna tämän hetken kuumaan perunaan –tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Kuten suomalaiset tiedotusvälineetkin varmasti ovat kertoneet, avioliittolakia vastustavat mielenosoitukset eivät ole laantuneet lain hyväksymisestä huolimatta. Eilinen suurmielenosoitus Pariisissa keräsi eri lähteiden mukaan 150 000 – 1 000 000 osaanottajaa. (Mielen osoittamisen lisäksi ranskalaiset ovat ammattilaisia osallistujien laskemisen suhteen – poliisin ja mielenosoituksen järjestäjien näkemykset poikkeavat aina toisistaan ja vielä aikas hurjasti.) Asiasta on vaikea tehdä tässä syväanalyysiä, mutta nostan esiin muutaman mainitsemisen arvoisen jutun.

Tähän asti parisuhteensa on voinut Ranskassa rekisteröidä niin homo- kuin heteroparitkin. Nyt uusi laki on siis hyväksytty, ja samaa sukupuolta olevien on mahdollista solmia avioliitto. Normaalisti tässä vaiheessa pitäisi pulinat olla pois, sillä lainsäädäntö on puhunut. Koko kevään jatkunut, valtaisaa mediahuomiota aiheuttanut mielenosoitusaalto ei kuitenkaan ole ohi, vaan se tuntuu keräävän yhteen yhä enemmän uutta avioliittolakia vastustavia kansalaisia. Miksi tämä kuitenkin suhteellisen vähän ihmisten elämää koskettava lakiuudistus on saanut kansan kaduille? Tulee muistaa, että muistakin asioista mieltään voisi osoittaa, sillä Ranskan talous on aivan kuralla, ihmisiä irtisanotaan jatkuvasti ja työtä tekevien palkka ei enää riitä edes pakollisista kuluista selviämiseen. Mitä helevettiä tässä maassa siis oikein tapahtuu?

Ranska on perustuslailtaan uskonnoton valtio. Tämä tarkoittaa sitä, että toisin kuin Suomessa, kirkko ja valtio ovat visusti erillään toisistaan, esim. uskontoa ei opeteta koulussa. Vaikka näin on, se ei poista sitä tosiasiaa, että Ranska on historiallisesti – ja edelleenkin – katolinen maa, ja Ranskassa asuu katolista uskontoa harjoittavia kansalaisia. Katolisuus on edelleenkin melko vanhoillinen uskonto ja usein kytköksissä vanhoillisiin arvoihin ja nationalismiin, vaikka kaikki katolilaiset eivät olekaan äärioikeistolaisnationalistinatseja. Katolisuus on sidoksissa myöskin ranskalaiseen eliittiin ja aristokraatteihin, joilla on paljon vaikutusvaltaa, joka tosin muhii pinnan alla erilaisina hyvä veli –verkostoina.

Tasa-arvoista avioliittolakia vastustavan mielenosoitusliikkeen La manif pour tous, mielenosoitus kaikille, johtohahmona on nainen taiteilijanimeltään Frigide Barjot. La manif pour tous viittaa tietenkin hyväksyttyyn avioliittolakiin, mariage pour tous, avioliitto kaikille. Frigide Barjot kuuluu juurikin ranskalaiseen aristokraattisporvarilliseen eliittiin, joka pitää kiinni kynsin ja hampain perinteisistä ranskalaiskatolisista arvoista. Voin kertoa, että tämän naisen rinnalla Päivi Räsänen vaikuttaa oikeastaan aika kiltiltä ja harmittomalta tädiltä. Kun tunne ryöpsähtää Ranskassa, ei teatteriksi riitä Ajankohtaisen Kakkosen teemailta. Silloin mennään ja ollaan mieltä todella vahvasti ja sanotaan asia niin kuin sen on.

Ranska jakautuu poliittisesti karkeasti ottaen kahtia. Maassa on kaksi suurta puoluetta, konservatiivinen UMP ja sosialistipuolue PS. Tämä heijastuu myöskin kansan jakautumiseen, sillä tasa-arvoisen avioliittolain runnoi läpi nykyinen sosialistipresidentti François Hollande hallituksineen. Vasemmistointellektuellit riemuitsevat lakiuudistuksesta, kun taas oikeistokonservatiivit marssivat Pariisin kaduilla kuuluttaen perinteisiä perhearvoja. Voitaisiinkin tiivistää, että kerro minulle, mitä puoluetta äänestät niin kerron, mitä mieltä olet avioliittolaista. Suomessa asiat tuskin näyttäytyvät ihan näin mustavalkoisina. Vastarinta on joka tapauksessa huomattavaa, sillä eilisen mielenosoituksen väkimäärä on näin objektiivisestikin katsottuna todella hurja.

Muistan lukeneeni jonkun lehden pääkirjoituksesta, että suurin häviäjä tässä sotkussa on sivistynyt keskustelu. Tämä on mielestäni osuvasti sanottu, sillä keskustelu on todellakin saanut omituisia, jopa väkivaltaisia piirteitä. Frigide Barjot sanoi suorassa televisiolähetyksessä, että jos laki menee läpi, il y aura du sang, veri tulee virtaamaan. Vastaavanlaisia ylilyöntejä on nähty puolin ja toisin. Useat lakiin epäillen suhtautuvat on leimattu suoraan äärioikeistolaisiksi homofobikoiksi. Eilinen mielenosoitus yltyi illalla väkivaltaiseksi, ja väkivallasta osansa saivat jopa toimittajat ja poliisi, joiden päälle hyökättiin laulaen Ranskan kansallislaulua. Edellisessä mielenosoituksessa paikalle saapui Femen, jonka provokaatio päättyi myöskin väkivaltaan. Keskustelu on mennyt ranskalaiseen tapaan huutamiseksi, jossa kukaan ei kuuntele, mitä toisella osapuolella on sanottavana. Asia herättää sen verran kuumia tunteita, että erilaisia mielipiteitä ei kunnioiteta kummankaan tahon suunnalta. Kyseessä on siis kansakuntaa jakava kuuma soppa, joka tuskin aivan heti jäähtyy.

Eilen päättyneen Cannesin elokuvafestivaalin pääpalkinnon Kultaisen palmun voitti tasa-arvoisen avioliittolain teemaan hyvin sopiva, Iltasanomien mukaan ”lesboelokuva”, La vie d’Adèle. Kyseessä on siis kertomus kahden nuoren naisen suhteesta. En tiedä, onko tämä pelkkää sattumaa vai tietoinen poliittinen valinta Cannesin tuomaristolta. Joka tapauksessa, La vie d’Adèle elokuvateattereissa lokakuussa, tasa-arvoisen avioliittolain ensi-ilta meni jo. Uusia vastustettavia asioita ja mielenosoituksia odotellessa päätän raporttini täältä tähän. Eiköhän ranskalaiset taas jostakin mielensä pahoita.