Ammatinvalinnalista pohdintaa Provencessa

En ajatellut päästessäni yliopistoon noin kymmenen vuotta sitten etsiväni vielä kolmekymppisenä ammatillista suuntautumistani. Tilanteen tekee vaikeammaksi todennäköisesti myös se, että en asu kotimaassani, jossa kaikki on aina helpompaa. Toisaalta mikään ei ole oikeastaan muuttunut, sillä en ole oikein ikinä tiennyt, mikä minusta tulisi isona. Olen kiinnostunut niin useista ja erilaisista asioista joita on melko mahdotonta yhdistää yhteen tiettyyn ammattiin.

Olen miettinyt monenlaisia vaihtoehtoja, jopa opiskelua. Taas. Kävinkin tapaamassa Avignonin yliopiston (kuvassa oleva ”ihan kiva” rakennus, maistuis varmaan sullekin) opintoneuvojaa, joka oli todella kannustava opintojen suhteen. Toisaalta tuntuisi turhauttavalta tehdä uusi, toinen maisteriohjelma jo aiemmin Pariisissa suorittamani lisäksi. Edessä olisi taas opintoja, taas kaksi vuotta stressiä ja arkielämän kompikaatioita ongelmallisine aikatauluineen. Ja lisää ikävuosia.

Opintoneuvoja muistutti, että vaikken olekaan enää kaksikymppinen, minulla on työvuosia vielä melkoisesti edessä sinne kuusvitoseen asti. Tämän lisäksi, jos vaihtoehtoina on tehdä mielenkiinnotonta työtä vain ansaitakseen rahaa (muistaen tietty, että minimipalkka Ranskassa on nettona n. 1100€) ja maksaakseen veroja tai uhrata muutama vuosi elämästään mielenkiintoinen (ja toivottavasti parempipalkkainen) työura mielessä, valinnan tulisi olla helppo.

Tämä tapaamisen lisäksi paikallisen työvoimatoimiston ystävällisesti ehdottamana aion tehdä eräänlaisen ”osaamiskartoituksen”, joka tapahtuu yhteistyössä ammatinvalintapsykologin kanssa. Tänään tapaamani psykologi tekee jo neljättä maisteriohjelmaansa, että eiköhän tämä tästä. Voi siis olla, että ensi lokakuussa istun Avignonin yliopiston luentosalissa tekemässä maisteriohjelmaa viinien markkinoinnista. Siihen sisältyy paljon viinien maistelua provencelaisessa laventelintuoksussa, joten lupaavalta kuulostaa… Tai sitten voin tehdä jotain ihan muuta. Taas.