Hieman erilaista Välimerta, Saintes-Maries-de-la-Mer
Tiesittekö, että mustalaisten pyhiinvaelluskohde sijaitsee Etelä-Ranskassa? En minäkään.
Vietimme siis viimeviikkoisen sunnuntain Välimeren rannalla, mielenkiintoisessa rantakaupungissa Saintes-Maries-de-la-Mer, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Avignonista. Saintes Maries on myöskin Camarguen alueen keskus. Päivän voi mukavasti viettää sekä rannalla että kaupungissa, sillä sen historiallinen keskusta on aivan rannan läheisyydessä – itse yhdistän mielelläni löhöilyn ja kulttuurin.
Muutama sananen Camarguen alueesta. Se on vetinen Rhône-joen suisto-/suoalue ja ystävämme Wikipedia tietää kertoa, että kyseessa on Välimeren toiseksi suurin suisto Niilin jälkeen! Ja kuten kuvista voitte hieman nähdä, Camarguesta löytyy laumoittain flamingoja, hevosia ja härkiä (ja kuulemma myös erittäin, erittäin paljon hyttysiä…). Tosin hevosista minulla ei taida olla kuvaa, mutta Camargue on todella kuuluista valkoisista hevosistaan, jotka ovat käsittämättömän kauniita. Suunnitelmissa onkin ratsastusretki Camarguen suolantuoksuisilla soilla niin pian kuin mahdollista. Alue on myöskin kuuluisa riisistään ja suolastaan – onhan kyseessä Välimeren suisto. Camargue kuuluu siis ehdottomasti listaan ”hieman erilaisia matkakohteita”, sillä kysessä on rustiikkinen, luonnonvarainen alue kaukana Nizzan kasinoista. Mutta vallan ihana sellainen! Itse katselen mieluummin vapaana kulkevia ylväitä hevoslaumoja kuin liian kiristettyjä ja ruskettuneita bling bling -turistilaumoja.
Saintes-Maries-de-la-Mer tarkoittaa suomeksi ”Meren pyhät Mariat”, jolla viitataan tietenkin Raamattuun. Jos kirjaa tuntemattomana ihmisenä ymmärsin oikein, Jeesuksen kuoleman jälkeen muutamat hänen naispuolisista läheisistään hylkäsivät pyhän maan ja lähtivät seilaamaan Välimerelle nousten maihin juurikin Saintes-Maries-de-la-Merin kaupungissa. Tähän legendaan liittyy myös kaupungin erikoisuus, jokavuotinen toukokuussa tapahtuva Euroopan ja ehkä koko maailman (?) mustalaisten pyhiinvaellus. Tarina nimittäin kertoo, että mustalaisten suojelupyhimys ”Musta Saara” (Vierge noir), saapui pyhien Marioiden mukana Ranskaan. Kyseessä on ilmeisesti Maria Magdalenan egyptiläinen palvelija, jonka tummasta ihonväristä nimitys ”musta”. Koska en todellakaan ole raamatullisten juttujen asiantuntija, asiasta enemmän tietävät saavat kernaasti valaista lisää.
Mustalaisten pyhiinvaelluksesta kertovat ensimmäiset merkinnät on tehty tiettävästi jo 1800-luvun alussa, joten aivan tuoreesta ilmiöstä ei ole kysymys. Pyhiinvaelluksen aikaan karavaanari ei varmastikaan ole kaikkien kaveri, sillä kaupunkiin johtaa vain yksi tie. Tämä tiedoksi myös lomalaisille, heinä-elokuussa olette tuskin yksin matkalla, joten varautukaa ruuhkiin. Rautatieasemaa Saintes Mariesta ei löydy, mutta lähellä sijaitsevasta Arlesin kaupungista sinne pääsee ilmeisen kätevästi bussilla.
Rannalla istuskellessamme mieheni kertoi tulleensa pienenä Saintes Marien kaupunkiin isänsä kanssa tapaamaan mustalaismuusikkoa Manitas de Plata. Pikkupojan mieleen oli erityisesti jäänyt valtamerilaivan kokoinen Jaguaari, jolla muusikko ajeli. Kiitos älykkäiden puhelinten katsoin tietenkin heti netistä, että mikäs tälläinen kaveri oikein on. Ja ei ole ihan ketä tahansa kaveri, vaan ilmeisestikin yksi maailman parhaista klassisen kitaran virtuooseista. Tämä nykyisin 91-vuotias, mustalaiskaravaanissa syntynyt herra ei ilmeisesti osannut lukea – myöskään nuotteja. Tästä huolimatta Manitas on konsertoinut ympäri maailmaa arvostetuimmissa konserttisaleissa ja myynyt yli 90 miljoonaa levyä. Tyypillä oli myös kuuluisia faneja, kuten Picasso ja Dali. En myöskään olisi arvannut, että Suomessakin tunnettu Gypsy Kings on ranskalainen yhtye ja että se koostuu Manitas de Platan pojista ja muista perheenjäsenistä! Manitas perheineen ei ole kaupungin ainoa kuuluisuus, myös Van Gogh on oleskellut Saintes Mariessa ikuistaen sen sataman maalauksiinsa.
Kuvamateriaali jäi melko vähäisesksi kiitos neljävuotiaan matkaseuralaisemme, joka oli väsynyt ja kyllästynyt visiteeraamiseen. Harmittaa näin jälkeenpäin, että en käynyt kaupungin kirkossa sisällä, sillä siellä on Mustan Saaran patsas ja ilmeisesti muutakin Pyhien Marioiden maihinnousuun liittyvää kuvastoa. Ensi kerralla sitten.
Toivottavasti ette nukahtaneet tätä historiallis-maantieteellistä pläjäystä lukiessa, itse rakastan tarinoita, historiaa ja legendoja, joten kyseessä oli mitä otollisin vierailukohde tällaiselle höppänälle – unohtamatta tietenkään koko Camarguen aluetta! Saintes-Maries-de-la-Meriin voi mennä ihan muutenkin, ihan vaikka vaan tuijottamaan Välimerta.
