Ei ihan mutta tarpeeksi lähellä…

Olen jo jonkun aikaa ihaillut Design House Stocholmin Work-valaisinta ja haaveillut sen hankkimisesta. Koska hoitovapaalla ”palkka” on niin pieni, tämä on jäänyt vain haaveeksi. Onnekseni tähän löytyi väliaikainen ratkaisu…image.jpg

Eilen lähdimme ostamaan puhelimeen laturinjohtoja ja menimme Gigantin kautta Claes Ohlssonille. Sieltä tarttui mukaan johtojen lisäksi mm. jätskikippoja ja muovikoreja, joiden avulla saan eteisen kaappeihin jonkinlaisen järjestyksen. On kyllä jo aikakin, onhan tässä asuttu jo hyvän matkaa toista vuotta. Mutta palataanpa varsinaiseen asiaan…

Kävellessäni clasun käytävillä huomasin katossa roikkuvan samanhenkisen valaisimen kuin tämä ihailemani design-valaisin. Hinta oli tietysti vain murto-osa aidosta mutta sehän on tietysti ihan selväkin. Pakettia tarkemmin tutkittua huomasimme, että valaisimen kaikki osat piti ostaa erikseen. Se hiukan himmensi intoani mutta siltikin hinta jäi suht alhaiseksi. Värivaihtoehtoja oli valkoinen, musta, hopea ja kupari. Valitsin mustan koska olen pikkuhiljaa viemässä sisustustamme mustavalkoiseen suuntaan. 

Valaisin pääsi vasta tänään omalle paikalleen ja tässä se nyt on! Tämä saa kelvata kunnes mahdollisesti aito sen korvaa…tai sitten joku ihan muu, mutta nyt mennään tällä. 
image.jpg

Minä tykkään!! 

Koti Sisustus

The Story Begins…

image.jpg

Mun blogi-urani piti alkaa jo aikaisemmin mutta koska elämä yleensä yllättää juuri silloin kun sitä ei odota, niin pääsen alkuun vasta nyt.

Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni mieheni Marko, tytär Julia 17, poika Teemu 13 ja iltatähtemme Stella 1v. Asumme rivitalossa Turun saaristossa, metsä ja meri heti ulkopuolella. Merta tosin näkyy vain vähän puiden lomasta mutta on se siellä kuitenkin 🙂 Metsä antaa antimiaan heti terassimme ulkkopuolelta; mustikoita onkin tullut poimittua useaan otteeseen ja puolukoita tulee myös runsaasti kunhan on niiden vuoro. Sieniäkin taatusti löytyy mutta ne eivät kuulu meidän perheen ruokavalioon, joten enpä ole niihin sen paremmin koskaan perehtynyt.

Olen ollut viimeiset 1,5 vuotta kotona ja syyskuussa palaan taas työelämään. On ollut ihanaa hengähtää kaikkien työvuosien jälkeen mutta toisaalta nyt on hiukan jo kaivannut töihin. Tai onko se kaipaus kohdistunut kuitenkin työkavereihin, sosiaalisuuteen ja siihen, että saa syödä rauhassa edes kerran päivässä? Joka tapauksessa, töihin ollaan kohta palaamassa ja alkaa taas palkka juosta. 

Kuten jo alussa mainitsin että elämä yllättää, niin mun oma terveyteni vaikutti siihen, etten jaksanut panostaa tähän blogin aloittamiseen. Teen tästä aiheesta oman postauksen kunhan saan tämän vaivan ensin hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Sen verran voin jo nyt kertoa, että kyse on erittäin kivuliaasta asiasta, nimittäin sappikivistä ja sappikohtauksista…

Blogissani tulen kirjoittamaan perheeni arjesta, suruineen ja iloineen. Omannäköiseni lifestyle-blogi siis ja varmaan jotain muita sydäntä lähellä olevia asioita tulee myös pääsemään aiheeksi, kuten sisustus ja ruokailu niin kotona kuin ravintolassa. Joka päivä en pysty uutta postausta laittamaan, ihan jo siitä syystä, että töiden jälkeen pitää keskittyä pikkuiseen ja tietysti isompiinkin lapsiin tai teinejähän nuo jo ovat 🙂 Pyrin postaamaan muutaman kerran viikossa ja jos aikaa ja ideoita riittää, voi olla että jopa joka toinen päivä. Ensi alkuun varmaan töiden, koulujen ja päiväkodin rytmeihin tottuminen vie tovin mutta kunhan saadaan arki rullaamaan, varmaan postausten määräkin lisääntynee.

Tämä alustuksena tulevaan ja nyt hahmottelemaan varsinaista ensimmäistä kunnon postausta! Leppoisaa lauantai-iltaa!

-SARI-

 

Suhteet Oma elämä Terveys Lapset