Käärmeen uni
Olin ollut Robertin kanssa vuorokauden kahdestaan. Juttelua, läheisyyttä, todella paljon seksiä. Kokonaan arkielämän ulkopuolella ja palaaminen tuntui raskaalta. Tuntui vaikealta luopua siitä, vaikka sitä oli kestänyt vain vuorokauden. Tunsin hänet vielä sisässäni, maistoin hänet yhä. Ja palasin kotiin, jossa Niko odotti minua. Oli ikävöinyt ja odottanut.
Niko halusi minut heti sänkyyn. Tietysti menimme. Niko, rakas aviomieheni ei tuntunut miltään. Ei miltään! Esitin innokasta ja kiihkeää, mutta en todellakaan ollut sitä. Se tuntui pettymykseltä. En ollut pettynyt Nikoon, vaan itseeni. On kummallista olla pettynyt ja samalla sydän täynnä samaan aikaan.
Robertilta tuli illalla ihania viestejä. Hän kertoi, kuinka paljon oli nauttinut yhteisestä ajastamme. Minä vastasin hänelle sydän sykkyrällä jokaiseen viestiin.
Nukkumaan mennessä Niko halusi vielä lisää. Minun oli vaikea ymmärtää, miksi ihminen, jonka keho oli tullut minulle hyvin tutuksi sen jokaista taitetta ja kumpua myöden, tuntui nyt niin vieraalta. Nikon hymy, turvallisuus ja huomaavaisuus tuntuivat tutulta. Ja hyvältä, todella hyvältä. Puntaroin, rakastanko Nikoa ihan oikeasti. Ja kyllä, se oli aina vastaukseni, vaikka miten kääntelin asiaa.
Mutta nyt elämässäni oli myös Robert. En tietenkään voinut arvata, kuinka kauan, mutta juuri nyt hän oli. Rakastin jokaista sekuntia hänen kanssaan, jokaista millimetriä hänessä. Kun palautin mieleeni näyn Robertista makaamassa sängyllä alastomana, paksu käärme uinumassa hänen reitensä päällä, reaktio jalkovälissäni oli välitön.
Yritin huijata hämmennystäni juoksemalla pidempiä lenkkejä ja treenaamalla kovempaa. Mutta ei niistä keinoista ollut apua. Viestittely Robertin kanssa tai työpäivän keskellä soitetut puhelut syvensivät tunnettani häntä kohtaan joka kerta.
Tapasimme Robertin kanssa ehkä kerran tai kaksi viikossa. Menimme autolla johonkin pussailemaan tai lainasimme Robertin ystävän kesämökkiä. En pystynyt pitämään näppejäni erossa Robertin kalusta. Halusin tapaamisemme aina johonkin sellaiseen paikkaan, jossa koskettaminen oli mahdollista.
Salailusta oli tullut minulle elämäntapa ja se tuntui aika helpolta. Usein mietin, ettei tämä kaikki voi mitenkään jatkua loputtomiin, vaan jotakin tulee tapahtumaan. Kiinnijääminen tai jotain muuta. Mutta en siltikään, vaikka panokset olivat isot, halunnut luopua mistään.