Kummallinen vakaus

Elämme vuoden 2023 loppua. Voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen Nikon kanssa. Olemme olleet yhdessä ihan pian kymmenen vuotta. Samalla olen onnellisessa salasuhteessa Robertin kanssa. Se on jatkunut kohta neljä vuotta. Vaikka se tuntuu uskomattomalta, elämä on vakaata.

Saan vieläkin jännityksen tunteen tästä kaikesta. Se saa minut tuntemaan, että olen elossa. En aio vapaaehtoisesti luopua kummastakaan osasta elämääni.

Suhteeni Nikoon perustuu rakkauteen, yhteenkuuluvuuteen ja turvallisuuteen. Meillä on paljon läheisyyttä, seksiä yhäkin ehkä kolme tai neljä kertaa viikossa. Ihanaa seksiä. Kun olemme jossain yhdessä ja katson Nikoa, olen niin ylpeä hänestä. Hän on komea ja sosiaalinen, käyttäytyy hyvin ja sujuvasti. Minun ei milloinkaan tarvitse pelätä tai hävetä hänen puolestaan. Ja onhan hän komea! Hänen treenattu vartalonsa pystyy pelkällä olemisellaan herättämään minussa halun. Ja kun se herää, ei minun tarvitse ikinä miettiä, onko hän valmis vai ei.

Samalla rakastan Robertia. Rakastan sitä, miten hän kohtelee minua tai ilmaisee kiintymyksensä. Rakastan sitä, mitä hän saa minussa aikaan. Hänen sivistyksensä ja käytöstapansa sopivat aivan mihin tahansa. Robertin ja minun välinen kemia perustuu paljon seksiin. Ja ihan aiheellisesti. Kun hän haluaa minulta vaikka suuseksiä, hän ei kysele, vaan toteuttaa. Ja tapa, jolla hän sen tekee, ei ole väkivaltainen tai pakottava, vaan hänen olemuksensa ja jokin kummallinen auktoriteetti saa sen aikaan. Olen sulaa vahaa hänen käsissään.

Robert on hyvin kaksijakoinen. Hän kohtelee minua kuin prinsessaa illallisella upeassa puvussaan, asettaa tuolin alleni ja auttaa takin päälleni. Kiittää tarjoilijaa ranskaksi ja jättää ruokailuvälineet juuri oikealla tavalla lautaselle. Kuitenkin hän pitää minua niskasta kiinni, kun otan hänet suuhuni auton etupenkillä. Hän on laukaissut lastinsa syvälle peppuuni öisen lammen rantakivikolla. Matalalla ja hiljaisella äänellä sanottu, toteavan rauhallinen ”Mene polvillesi” on todella voimakas ja sykähdyttävä hetki. Pidän siitä aivan kamalasti.

En tunne tunnontuskia Nikon takia. Ehkä minun pitäisi. Tiedän, että Niko on onnellinen kanssani. En halua rikkoa sitä paitsi Nikon, myöskään itseni takia.

Olemme oppineet salailun hyvin. Robert hankki kesämökin, laittoi sen talviasuttavaan kuntoon ja viihtyy siellä. Hänen vaimonsa taas ei viihdy, siksi käy siellä vain harvoin ja silloinkin ihan lyhyesti. Minulle ja Robertille tämä on onnenpotku. Nikon uusi työ vie häntä työmatkoille suhteellisen usein. Matkat kestävät usein viikonkin ja siitä ajasta on olen usein paljon Robertin kanssa, ainakin silloin, kun hän saa asian järjestettyä.