Kuinka usein sitä suunnitteleekaan kaiken valmiiksi viimeistä silausta myöten? Sitten joku päivä huomaakin olevansa aivan jossakin muualla kuin mitä oli ajatellut. Ensin säikähtää mutta lopulta tajuaa, että kaikki onkin juuri niin kuin oli tarkoitettu. En tullut paikkaan, jonne itse halusin, vaan paikkaan, jonne minun kuului tulla. Silloin ihminen tuntee todellakin olevansa ONNELLISESTI EKSYKSISSÄ!

Monet tykkäävät käyttää ”mieti kahdesti ennen kuin” -ohjetta uusissa tilanteissa. Minä mietin varmaan sata ja yksi kertaa enkä ole vieläkään aivan varma. Tässä sitä kuitenkin ollaan, ja en voisi toivoa parempaa hetkeä ensimmäiselle blogikirjoitukselleni kuin tämä päivä! Takana on kolme pitkän pitkää ja rankkaa vuotta: kielen solmuun laittaneita argumentaatioanalyysejä, läksyvuoren takaa tuskailtua katumusta ”oi miksi?” ja hepreaksi muuttuneita matikan laskuja. Nyt on kuitenkin jäljellä vain pyöreä nolla ja hirveä haiku. Voisiko kaiken ottaa sittenkin uudelleen?

Mrrrrr, nämä kuvat eivät suostu kanssani yhteistyöhön, joten tässä vain pieniä poimintoja aivan upeasta päivästä 🙂