Viimeistä viedään

Joka aamu olen herättyäni raottanut ikkunaverhoja ja odottanut aurinkoa. Kirkkaita auringonsäteitä, jotka antaisivat uudelle aamulle ja uudelle päivälle aivan erilaista puhtia kuin harmaat pilvet tai vesiloskasade. Joskus odottaminen palkitaan: ihana aurinko!

Tämä viikko on ollut painottelua loman ja viimeisen oikean lukuviikon välillä. Tuntuu niin hyvältä ajatella, että kahden viikon päästä kirjoitukset ovat oikeasti ohi. Sitten kun -elämää on kestänyt jo ihan liian kauan! Haluan tehdä nyt, en kahden viikon päästä. Haluan käyttää päiväni jokaisen minuutin tahtomallani tavalla. Tänään en lue, piste. Huomenna äidinkielessä saattaa kaduttaa, mutta huomenna on huomenna ja vapaapäiväni olen ansainnut.

Onneksi viime viikosta löytyi myös jotain oikeasta lomasta muistuttavaa:

1. Lenkit ja lautasen kokoiset lumihiutaleet:

Oikeesti, juoksin ja tuntui, että jalat ei vain nouse siitä nilkkasyvyisestä loskasta ja tie häviää jonnekin niiden taivaalta leijuvien syöksyvien isojen, märkien lumihiutaleiden taakse!

2. Laskiaispullat hyvässä seurassa:

En ymmärrä, miten tavallinen pulla muuttuu niin taivaallisen hyväksi pelkän mansikkahillon ja kerman avulla! Odotin näitä ihania pullia jo laskiaissunnuntaina, mutta jotenkin kummasti kaikki pakasteeseen leipomani voisilmäpullat olivat kadonneet (ja isi ja äitihän eivät tienneet asiasta yhtään mitään…). Onneksi on kavereita, jotka eivät kieltäydy laskiaispullakekkereistä lukujenkaan keskellä 🙂

3. Sovituskoppeilua, ravintolaruokailu ja uusi kevättakki sekä iso kaulaliina = ihana ostospäivä!