YO-lukujen ihana maailma…

 

 

Viime viikot voisi esittää vain tällasten tylsien mitä mielenkiintoisimpien kuvien diaesityksenä. Voi, harmi ku en ottanu kuvia joka päivältä: maanantaina olisin voinut asetella psykan kirjat numerojärjestykseen, tiistaina matikan kirjat olis voinu kasata kuvauksellisesti 13 kirjan huojuvaksi torniksi, keskiviikkona… Mieli olis varmaan parantunut huimasti, kun olis nähnyt lukumäärän ja omaksuttavan tiedon niin monessa ihanassa eri muodossa. Viime viikon kuviin olis voinut vielä pienenä lisämausteena, kuin kermana kakun päällä, lisätä kasan nenäliinoja ja kurkkupastillirasian, mieluiten suurennettua moninkertaiseksi. Oho, tuolla kuvassahan se onkin! Okei eli nenäliinat jäi vaan kuvaamatta, mikä sääli.

Not. Nej tack.

Pikku hiljaa alkaa tuntua, että pää vähintäänkin hajoaa näiden YO-lukujen kanssa. Onneksi nyt pääsee edes liikkumaan, kun nuha alkaa viimeinkin hellittää. Ja ah, aurinkokin on näyttäytynyt muutamana päivänä ja tuoksuu ihan keväälle. Kävin yks päivä istumassa yksikseni satamassa naama kohti aurinkoa ja pystyin melkein jo kuvittelee kesän. Mutta ensin kevät, ekat auringon maalaamat pisamat ja tilitalitinttien titityy. I love it.

 

 

Onneks on joku, joka osaa rentoutuu… Mukava, ku itse siinä vieressä lukee pää sauhuten ja tämä vaan kääntää kylkeä ja haukottelee: ”Siis OIKEESTI, älä stressaa! Häiritsee niin hirveesti.”