Rehellisyydestä

Rehellisyys on suosikkiaiheeni, sillä se on samalla sekä äärimmäisen yksinkertainen, että välillä se kaikkein vaikein asia elämässä. Rehellisyydellä tarkoitan tässä yhteydessä hyvään itsetuntemukseen perustuvaa kykyä ja uskallusta puhua ja toimia elämässä sen mukaan mitä aidosti tunnemme. Jotta tähän voi päästä, on uskallettava pysähtyä kuuntelemaan ja tunnistamaan se oma sisäinen ääni ja osattava erottaa se ulkopuolelta heijastuvien toiveiden ja odotusten joukosta.

Toisille eron hahmottaminen on helpompaa kuin toisille. Parhaassa tapauksessa olet viettänyt lapsuutesi turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Sellaisessa, jossa sinut on tunnustettu ja hyväksytty sellaisena kuin olet, etkä ole joutunut vähättelemään omia tarpeitasi tullaksesi huomioiduksi ja rakastetuksi. Mikäli näin ei ole ollut, voi aikuisena olla enemmän töitä tehtävänä oman äänen löytämiseksi. 

Joskus luulemme, että haluamme jotakin, mutta todellisuudessa valintamme tekee meidät toistuvasti onnettomiksi. Haluan tuntea olevani rakastettu, mutta en rakasta ihmistä rinnallani. Haluan seurata vanhempieni jalanjälkiä akateemisella uralla, mutta valitsemani työ ei tuo minulle iloa. Haluan kuulua joukkoon, mutta ihmiset ympärilläni tekevät minut vain yksinäiseksi.

Hyvä itsetunto ei tarkoita itsekkyyttä. Kun tunnet itsesi hyvin, osaat jo lähtökohtaisesti tehdä valintoja ja päätöksiä, jotka ovat sopusoinnussa sisäisen arvomaailmasi kanssa ja pystyt myös kertomaan sen rehellisesti muille. Tämä koskee niin ihmissuhteita, työtä kuin sitä mihin käytät vapaa-aikasi. Ja tunne, että juuri sinä olet oman elämäsi ruorissa, ruokkii myös onnellisuutta.