Positiivisuus ja elämän pienet ilot

Sosiaalisessa mediassa kuulen usein puhuttavan positiivisen asenteen merkityksestä. Onnellisuus on asenne, päätä olla onnellinen, nauti elämän pienistä iloista. Mutta voiko auringonpaisteesta, villasukista tai hyvästä kahvista saada niin paljon voimaa, että se kantaa esimerkiksi yksinäisyyden tai taloudellisten vaikeuksien yli? 

Korvaani särähtää ajatus, jossa positiivista asennetta tarjotaan pikaliimana, joka silottaa pois kaikki elämän vastoinkäymiset. Hyvä kysymys sen sijaan on, miksi jotkut ihmiset ovat positiivisia ja toiset eivät. Tässä tuleekin asian pihvi. On helpompaa iloita pienistä asioista silloin kun elämän suuret raamit ovat ainakin suhteellisen kunnossa.

Aito ja syvä onnellisuus on pohjimmiltaan mielenrauhaa. Tiedät kuka olet, mistä tulet ja millä jaloilla seisot. Personallisuudesta ja elämäntilanteesta riippuen joko tiedät tarkkaan mihin olet menossa tai sitten et, mutta itsensä tunteva ihminen ei turhaan pelkää tulevaa, vaan ottaa sen vastaan avoimin mielin ja luottavaisena. Osaat hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, tunnistat vahvuutesi ja heikkoutesi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että aina voi kehittyä ihmisenä. Opetella uusia taitoja, muuttaa piintyneitä tapoja tai ajattelumalleja, ottaa uusi kurssi elämässä. 

Itseensä ja omaan tulevaisuuteensa myönteisesti ja optimistisesti suhtautuva ohittaa elämän pienet kolhut kevyemmin eikä takerru kiinni niistä jokaiseen. Mielenrauha jättää myös tilaa huomata ne elämän pienet ilot, nauttia hetkestä.