Heipä hei,

En ole viimeaikoina julkaissut yhtään postausta, koska minusta ei ole nyt ollut  positiiviseen kirjoitteluun. En myöskään halua, että tästä tulee päiväkirjani kaltainen pläjäys tunteiden sekamelskaa. Olen kyllä tuntenut paljonkin iloa ja intoa – elämän imua – mutta siitä ei ole ollut siinä hetkessä aikaa eikä intoa kirjoittaa. Onni on kai ollut siis luokkaa carpe diem. Nyt kun kaikki on taas jokseenkin raiteillansa, niin huomaan, että into kirjoittaa on valtava.. ideoita ryöppyää yllinkyllin. Tässä postauksessa kuitenkin tyydyn elämäni päivittelyyn ja kerron hieman uudesta elämänmuutosrempastani life coachingin parissa

Mielenmaisemaan viime viikoilta – vihreä kuitenkin kuvastaa toivoa

Suurin muutos sitten viimenäkemän on, että olen päässyt mukaan life-coaching kuuden kerran ohjelmaan, jonka tavoitteena on kasvattaa potentiiaaliani ykkösestä kymppiin. Toisinsanoen ohjelmassa valitaan jokin konkreettinen asia, joka elämässäni mättää ja pyritään kehittämään sitä. Minulla on nyt kolme käyntiä takana, joista jokainen on saanut ajattelemaan elämääni vähän uudesta näkövinkkelistä ja saanut aikaan muutoksia arkielämässä. Koen myös, että onnellisuuteni on lisääntynyt.

Ohjelman alussa kartoitimme elämäni osa-alueet (työ,vapaa-aika, romantiikka, tyytyväisyys itseen, elämänhallinta yms.) ja tyytyväisyyteni näihin. Suuren suureksi riemukseni havaitsin kaikkien osa-alueiden, paitsi elämänhallinnan, olevan luokkaa 8-10. Kympin saivat ystävät, perhe, rakkauselämä, tyytyväisyys omaan maailmankatsomukseen ja syy elää. Yksi kuitenkin loisti ylitse muiden kehittämispotentiaalillaan: elämänhallinta kouluarvosana 6. Elämänhallinnan vaikeudet alensivat useiden kategorioiden – kuten vapaa-ajan – arvosanaa myös rutkasti.

Siispä lähdimme kehittämään elämänhallintaani kartoittamalla, miksi en ole  tyytyväinen siihen, ja miten minusta tulisi tyytyväisempi. Erinäisten tehtävien ja osatavoitteiden jälkeen, joita voin kuvata joskus tarkemmin, olemme päätyneet siihen, että elämänhallintani parantamiseksi minun on sallittava itselleni enemmän. Tämä tulos on aika käsittämätön, kun luulin, että laiskuuteni on syynä elämänhallinnan epäonnistumiselle. Päädyimme myös siihen, että elämäni pyörii aivan liikaa työn ympärillä, johon yritän itseäni piiskata huonoin lopputuloksin. En ole tyytyväinen juuri mihinkään, mitä teen, eikä mikään riitä minulle. Tämä saa aikaan ahditusta, joka ei edistä työn etenemistä. Pahinta on kuitenkin, että tämä ahdistus saa aikaan myös muiden osa-alueiden romahtamisen, kun laitan työn kaiken edelle. Tämä taas vaikuttaa negatiivisesti töiden etenemiseen ja oravanpyörä on valmis.

Koska työn ja elämänhallinnan suhde vaikutti keskeiseltä ongelma-alueelta päätimme keskittyä siihen, että kokisin tyytyväisyyden tunnetta työstä – ja sallisin itselleni enemmän. Tämä edistäisi työni etenemistä ja lisäisi tunnetta elämänhallinnasta kaikilla osa-alueilla. Lopullinen coaching prosessin tavoite on, että ahdistukseni lievittäisi, ja että saan hommat maaliin deadlineen mennessä. Prosessissa eteenpäin minua auttavat esimerkiksi seuraavat tavoitteet:

• Menen nukkumaan ja herään tiettyinä kellonaikoina
• Teen huonompaa jälkeä, en saa olla täysin tyytyväinen työn jälkeen (perfetionistihinkuttajan vikaa)
• Teen päiväkohtaiset työtavoitteet, enkä keskity niin paljoa työhön kuluneeseen aikaan tai laatuun
• Sallin itselleni lepohetkiä työpäivän aikana
• Pyydän ystäviä tukemaan minua tässä prosessissa. Kerron heille esimerkiksi päiväkohtaiset tavoitteet.
• Sovin työtreffejä kahviloihin motivoivien tyyppien kanssa
• Palkitsen itseäni enemmän
• Mietin suurempaa kokonaisuutta, johon tämän hetken työlläni on vaikutusta
• Katson dokumenttejä jne. motivoituakseni työstäni
• Ahdistuksen katkaisu (vaihdan paikkaa, juttelen ystäville, liikunta)
• Puhelin pois töitä tehdessä
• Pidän vähintään yhden vapaapäivän viikossa
• Olen yhteydessä ystäviin silloin kun tuntuu hyvältä
• En lupaa liikoja, mielummin lupaan liian vähän
• Arjen asioille deadlinet niiden hoitamiseen, jos ei heti jaksa
• Harrastan liikuntaa, vaikka tuntuu, etten töiden vuoksi ehtisi
• En tee elämästä selviytymistarinaa

No, miten sitten olen edennyt?

Coaching prosessin aikana etenemistä seurataan ja keksitään jatkuvasti uusia keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi.

Prosessin aikana olen edennyt aika hyvin. Edistymistä on tapahtunut sen suhteen, että koen nyt paljon onnistumisen tunteita, koska päiväkohtaiset tavoitteet sallivat minulle vapaa-aikaa. Työpäivät eivät enää veny aamusta iltaan. Tämä on puolestaan vaikuttanut siihen, että sallin itselleni laadukkaampaa vapaa-aikaa, pidän automaattisesti enemmän yhteyttä ystäviini ja elämä ei enää ole niin paha selviytymistaistelu. Ahdistukseni on lievittänyt ja muuttunut innostukseksi! Nyt minulla on lupa – ja minulta vaaditaan sitä – oppia pois perfektionismista, jonka koen valtavan helpottavaksi.

Tästäkin huolimatta edelleen lipsumista takaisin huonoihin tapoihin tapahtuu lähes joka toinen päivä, eli hommia vielä on. Tiedostan kuitenkin, ettei muutoksen kuulukkaan tapahtua hetkessä. Suhtaudun tähän yllättävän sallivasti ja kärsivällisesti.

Tällaista elämän remontointia tähän kevääseen. Aikas mieletöntä, miten sitä voi itseään muuttaa näin nopeasti. Mitä kaikkea sitä vielä oppiikaan ja mitä elämällä on tarjoiltavanaan!

Odotan innolla!

Näkemisiin!