Olin viikonloppuna vyöhyketerapiaopintoihini kuuluvalla ravitsemuksen kurssilla ja tämä uusien ravitsemussuositusten mukainen ruokakolmio on pakko nyt täräyttää nyt tähän. Sillä se on hyvä! Ainoa vaan, että harva tulee syöneeksi sen mukaisesti…

Ajattelin kurssin aluksi, että minä jos kuka tulen hautautumaan takarivissä pöydän taakse syvä puna kasvoillani, kun ajattelen omia ruokatottumuksiani (kaikista pikku parannuksista huolimatta!), mutta ei ehtinyt edes ajatella. Niin kaadettiin oppia ravitsemusneuvoja-refleksologi-fysioterapeutti Maarit Ennen toimesta päähän! Puolessa välissä kurssia alkoi tulla vahva tunne, että en ole tiennyt juuri mitään ruuansulatuksesta, entsyymeistä, saati sitten niistä kaikista kauheista myrkyistä mitä pistelen naamaani.

Onnekseni kurssinvetäjä ei ollut paasaaja, joka olisi tahtonut vain syyllistää ihmisiä, vaan kertoi rennon avoimesta, kuinka jokainen ihminen tarvitsee aikaa muutosten toteuttamiseen. Hänen ravitsemusohjeillaan asiakkaalla menee jopa puoli vuotta muutosten tekemiseen (mutta sitten ne alkavat olla jo aika hyvin sisäistettyjä)! Mutta puoli vuotta; onko se edes oikeasti pitkä aika?

Kun ajattelen nyt omassa elämässäni puoli vuotta taaksepäin niin voi todeta:

– prosessoitu margariini on (pääsääntöisesti) vaihtunut itsetehtyyn voi-öljy-levitteeseen

– smoothieta tulee surautettua lähes joka päivä, joinakin päivinä kaksi (menee hedelmät ja vihannekset paremmin alas)

– eineksiä ei juurikaan enää kaapissa lymyile vaan kotiruoka on ravinnon lähteenä

– kahvinjuontia olen vähentänyt merkittävästi (tilalla erilaisia yrttiteeseoksia) 

-maitotuotteita käytän harvemmin, mutta sitten kun käytän niin ne ovat: maustamaton rahka, voi, kuohukerma, smetana.

– erilaiset pähkinät ja siemenet ovat laukussa valmiina naposteluun

JNE.

Sanoisin, että mikään muutos ei ole tullut itsestään vaan kaikki ovat vaatineet opettelua, ja siksi pikku hiljaa hiipien nämä muutokset ovat tulleet jäädäkseen.