Ja seuraavana poterosta kranaatin heittää yleislääketieteen erikoislääkäri Kari Ellimäki, eikä tähtää yhtään.

Sen kun heittää, ei sen niin väliä mihin maaliin. Voisiko kyseessä jälleen olla emämoka ja oma maali? Shotsin olympialaiset ovat saaneet minutkin kansalliseen hurmokseen eilisten loistavien tulosten siivittämänä ja mitalin kiilu silmissä aion seurata Suomen Leijonien taistoa vielä loppuviikonkin. 

Niimpä  toivon, että tämä Aamulehdessä ollut Ellimäen Näkökulma  ”Uskomushoitoja ja lisäravinnebisnestä” jää hiukan varjoon. Sillä yritys on hyvä, kun hän peruslääketieteen puolesta niin kovin taistelee, mutta ei ehkä halunnut sellaista reaktiota aikaan, kuin se minussa sai. Edellinen juttuni aiheen tiimoilta oli siitä erilainen,  että kirjoitin sen tyrmistyksen ja kiukun vallassa. Nyt minua suoraan sanottuna naurattaa! Buahhahhaa 😀

Edelleenkään faktoja ei näy tiskissä, mutta nostan hattua kirjoittajalle yrityksestä mustamaalata ”vastapuolta” (huoh, koska se tajutaan että terveydessä ei ole vastapuolia ellei niin haluta keinotekoisesti rakentaa?). Ilmeisen pelokkaita siellä leirissä ollaan, jos ja kun aiheesta kirjoitetaan niin myrtyneellä otteella.

Mutta että lisäravinnekauppa bisnestä? -Ihan totta?

Lääkäreiden määräämät lääkkeethän eivät ole bisnestä eikä lääkeyhtiöiden tarjoamat lounaat ja matkat muuta kuin lähimmäisen rakkautta. Taitaa nyt vain pikkaisen harmittaa, että muutkin tahot tienaavat jotain ihmisten hyvinvoinnilla… Jos ”uskomushoidot” olisivat ilmaisia, niin nousisiko tästä meteliä yhtään? Tähtäsit Ellimäki varmaan Paula Heinoseen, kun niin nätin kuvankin kirjoituksesi ylle valitsit.

Potuttaako Paulan menestyminen mitähäh?

Kannattaa muistaa, että ihmiskunnan historian noitavainoistakaan ei ole kauhean paljon aikaa, puhumattakaan akupunktiohoitojen kiistanalaisuudesta ennen kuin se ”hyväksyttiin” viralliseksi hoitomuodoksi kotoiseen Suomeemme. Herranjestas; sehän perustuu myös epäilyttävään kiinalaiseen uskomukseen ying-yang päläpälä homeostaasi -kehon tasapainosta! 😉

Koska en itse ole käynyt (VIELÄ) FLT-lääkärin vastaanotolla, en voi oikein ottaa siihen kantaa. -Se mihin voin on peruspertti lääkärin vastaanottoon terveyskeskuksessa. Kun selkäni oli vuosia ollut enemmän ja vähemmän kipeä ja epäilin itse skolioosia, sain vastaanottoaikaa 10-15 minuuttia. Eräskin kerta, kun olin kävellyt puolenkilometrin matkaa vastaaotolle 45 minuuttia enkä kyennyt istumaan/seisomaan/nukkumaan kivutta (ja lääkkeistä huolimatta!)

lääkäri totesi ettei selässäni voi olla mitään vikana, koska olen niin nuori.

Röntgenkuvia on turha ottaa ”koska ei sieltä mitään löydy”. Ja sitten kun löytyi ja taival fysioterapiassa alkoi; alkoi myös naputtaminen siitä miten kaikki oikeastaan on oman laiskuuteni ja liikkumattomuuden syytä. Noudatin ohjeita, mikään ei muuttunut, selkä oli välillä parempi ja pahempi vuorotellen niin kuin aina ennenkin. Sitten aina vastaanotolla todettiin, miten minun pitää vain ”oppia elämään kivun kanssa” lue: lääkkeiden ja liikunnan voimalla. 

Hetken päästä minulle oltiin ojentelemassa jo mielialalääkettä.

Välillä mietin, että jos tuolloin kauan aikaa sitten, olisin ollut vähemmän kriittinen lääkebisnestä (kuten myös lisäravinteitä) kohtaan, olisinko edelleenkin kipuni kanssa ”oppimassa” ja miettimässä että mitään ei oikeastaan ole tehtävissä? Onneksi en antanut hoitaa itselläni vain oireita, vaan valitsin toisen reitin löytää syy-seuraus-suhde, ja sain apua. Avun luonne oli tietenkin sellainen, että minun piti myös itse nähdä vaivaa selkäni parantamiseksi, mutta se kannatti. Olen ollut kipulääkkeetön jo vuosia ja nyt tiedän, minne menen JOS selkäni vielä prakaa.