Autan mielelläni

Auttamisesta

Jos haluan johdattaa henkilön kohti määrättyä tavoitetta, täytyy minun ensin paikantaa missä hän on, ja aloittaa sieltä. Se joka ei tätä taida, pettää itseään luullessaan voivansa auttaa muita.

Auttaakseni jotakin täytyy minun tietenkin ymmärtää enemmän kuin hän, mutta ennen kaikkea minun täytyy ymmärtää, mitä hän ymmärtää. Ellen sitä osaa, niin ei auta vaikka pystyisin ja tietäisin enemmän. Jos kuitenkin haluaisin näyttää kuinka paljon osaan, johtuu se siitä, että olen turhamainen ja ylpeä ja oikeastaan haluan tuon toisen ihailevan itseäni sen sijaan että auttaisin häntä.

Aito auttamishalu alkaa nöyryydellä sen edessä, jota haluan auttaa. Tällöin minun täytyy ymmärtää että auttaminen ei ole sitä, että haluaa hallita, vaan sitä että haluaa palvella. Ellen tähän pysty, niin en myöskään voi auttaa toisia.

Søren Kierkegaard, kääntäjä tuntematon

Tämä lainaus Kierkegaardilta kiteytti hyvin viikonlopun Mielenterveyden perusteet kurssilla sen, mistä vyöhyketerapiassakin on kysymys. Toisten auttamisesta. Se ei olekaan niin helppoa, kuin ehkä on luullut! Nöyryyden aito tunteminen esimerkiksi hoidettavan asiakkaan edessä on helpompi sanoa, kuin oikeasti osoittaa ja tehdä…Hyvän kontaktin löydettyään (kun osaa olla empaattinen ja kuunnella tarkkaan) se on kuitenkin mahdollista. Niimpä lausahdus: ”Autan mielelläni”, pitää itse asiassa todella hyvin paikkansa! Opituista tekniikoista ja taidoista ei juurikaan ole hyötyä, jos mieli ei ole auttamisessa mukana. 🙂

Mielenterveyskurssilta jäi myös mieleen pyörimään kehon ja mielen yhteys, niin sanottu kokonaisvaltaisuus ihmisessä. Koska jäsentelen ja opin yleensäkin asiat pohtimalla niitä konkretian kautta, niin omat fyysisen kehon ongelmat vuosien takaa tulivat mieleen: Pitkään jatkunut alaselän kipuilu, repiminen ja jumputus tekivät mielialankin aikaslailla apeaksi. Mutta toisin päin, psyykkinen paha olo, masennus, ahdistus, negatiiviset ajatukset, voivat nekin näkyä ja tuntua kehossa. Joku viisas on joskus sanonutkin jotenkin niin, että mielemme on ohjaaja, joka kehon näyttämöllä näyttelee. 

Sain myös hyviä vinkkejä siitä, kuinka omaa mielenterveyttä ”hoidetaan” terapeuttisluontoisessa työssä ja millainen on empaattinen, muttei itseään vahingoittava hoitosuhde. Alla olevat vinkit jäivät positiivisiksi oivalluksiksi, joista useimpia olen jo toteuttanutkin! ”Niksit” ovat tieteellisesti todistettu ja ne löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

  1.  Kuntoile. Jopa 7 minuuttia voi riittää!
  2. Nuku enemmän. Se auttaa kestämään paremmin negatiivisia tunteita/vastoinkäymisiä.
  3. Vietä enemmän aikaa läheisiesi kanssa.
  4. Oleile ulkona. Onnellisuus on huipussaan 13,9 C asteessa.
  5. Auta toisia. Maaginen numero on 100 tuntia vuodessa.
  6. Harjoittele hymyilemistä. Se vähentää kipuja, parantaa mieltä ja ajatuksenjuoksua.
  7. Suunnittele matka. Sille ei tarvitse kuitenkaan lähteä!
  8. Meditoi, se jumppaa aivojasi onnellisemmaksi.
  9. Asu lähempänä työpaikkaasi.
  10. Opi kiitollisuutta.

Ja viimeisenä; vanheneminen opettaa sinut onnellisemmaksi… 😉

 

 

 

hyvinvointi terveys mieli

Viikon valinta: Yksilöllisyyden tarve

Yhtä närästää, toista pierettää. Joku tarvitsee säännöllistä liikuntaa hyvälle mielelle tullakseen; toinen unirytmin palautusta…Kuunteletko kehosi ja mielesi signaaleja tarpeeksi hyvin? Tämä ajatus häilyi mielessäni, kun kuuntelin Paula Heinosta Maikkarin aamu-tv:ssäPaula Heinosta vapaasti tässä lainaten; koska ei ole olemassa kahta samanlaista naamavärkkiä, ei ole olemassa kahta samanlaista suoliston bakteerikantaakaan. 

Lähipiirissä, kuten ehkä myös koko yhteiskunnassa, olen huomannut yksilöllisyyden korostamisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Tutuksi ovat tulleet termit: mind fullness, ajatuksen voima sekä slow life. Kun hulluimmat hetket tehokkuuden havittelusta on eletty, on luonnollista että siihen kyllästyy! Onko ylipäätään mahdollista muuttaa ihmistä robotiksi, joka aina vain jaksaa ja jaksaa? Emmekö olekin yksilöitä, joilla on yksilölliset elämäntilanteet ja tarpeet?

Opiskelujeni alkupuolella en kiinnittänyt juurikaan huomiota kehoni ja mieleni tasapainoon, enkä ajatellut kuinka ravinto esimerkiksi vaikuttaa unirytmiini. Nyt olen pikku hiljaa herännyt kuuntelemaan mitä kroppani minulle tahtoo sanoa. Eikä tarvitse kuin tarkkailla! ”Ahaa; kahvi tosiaan on diureetti ja vilkastaa aineenvaihduntaa. Jopas jotakin, minua närästää tuore paprika!” Todellista yksilöllisyyttä on mielestäni se, että kohtelee kehoansa myös sen haluamalla tavalla. Mikä sopii ruokaympyrästä minulle? Antaako liikkumiseni minulle hyvän mielen?  

 Kun kohtelee itseään kuin koekaniinia, voi huomata mikä itselle toimii. Voi päätyä mitä erikoisempaan ruokavalioon/unirytmiin/harrastuksiin, joista se yksilöllinen ja kokonaisvaltainen hyvä olo löytyy! Olen kantapään kautta oppinut ja löytänyt useita asioita, joita en selittele tai puolustele muille kuin sanomalla ”tämä sopii minulle”. Samalla olen oppinut, ainakin luulen niin, kunnioittamaan muiden elämäntapoja ja -valintoja.

Huomaa tällä viikolla yksi hyvä vaikutus itsellesi ja yksi ”huono”. Koeta tehdä huonolle tavalle pieni korjausliike ja kehu itseäsi hyvästä valinnasta! 

Esimerkki: 1. Menen aina hissillä koti-ovelle > Voisin kävellä raput ylös ainakin kerran päivässä. 2. Napostelun himoni on talttunut syömällä pähkinöitä välipalaksi; olenpa saanut juurrutettua taas hyvän tavan arkipäiviini! 

 

 

hyvinvointi terveys mieli ajattelin-tanaan