Autan mielelläni
Auttamisesta
Jos haluan johdattaa henkilön kohti määrättyä tavoitetta, täytyy minun ensin paikantaa missä hän on, ja aloittaa sieltä. Se joka ei tätä taida, pettää itseään luullessaan voivansa auttaa muita.
Auttaakseni jotakin täytyy minun tietenkin ymmärtää enemmän kuin hän, mutta ennen kaikkea minun täytyy ymmärtää, mitä hän ymmärtää. Ellen sitä osaa, niin ei auta vaikka pystyisin ja tietäisin enemmän. Jos kuitenkin haluaisin näyttää kuinka paljon osaan, johtuu se siitä, että olen turhamainen ja ylpeä ja oikeastaan haluan tuon toisen ihailevan itseäni sen sijaan että auttaisin häntä.
Aito auttamishalu alkaa nöyryydellä sen edessä, jota haluan auttaa. Tällöin minun täytyy ymmärtää että auttaminen ei ole sitä, että haluaa hallita, vaan sitä että haluaa palvella. Ellen tähän pysty, niin en myöskään voi auttaa toisia.
Søren Kierkegaard, kääntäjä tuntematon
Tämä lainaus Kierkegaardilta kiteytti hyvin viikonlopun Mielenterveyden perusteet kurssilla sen, mistä vyöhyketerapiassakin on kysymys. Toisten auttamisesta. Se ei olekaan niin helppoa, kuin ehkä on luullut! Nöyryyden aito tunteminen esimerkiksi hoidettavan asiakkaan edessä on helpompi sanoa, kuin oikeasti osoittaa ja tehdä…Hyvän kontaktin löydettyään (kun osaa olla empaattinen ja kuunnella tarkkaan) se on kuitenkin mahdollista. Niimpä lausahdus: ”Autan mielelläni”, pitää itse asiassa todella hyvin paikkansa! Opituista tekniikoista ja taidoista ei juurikaan ole hyötyä, jos mieli ei ole auttamisessa mukana. 🙂
Mielenterveyskurssilta jäi myös mieleen pyörimään kehon ja mielen yhteys, niin sanottu kokonaisvaltaisuus ihmisessä. Koska jäsentelen ja opin yleensäkin asiat pohtimalla niitä konkretian kautta, niin omat fyysisen kehon ongelmat vuosien takaa tulivat mieleen: Pitkään jatkunut alaselän kipuilu, repiminen ja jumputus tekivät mielialankin aikaslailla apeaksi. Mutta toisin päin, psyykkinen paha olo, masennus, ahdistus, negatiiviset ajatukset, voivat nekin näkyä ja tuntua kehossa. Joku viisas on joskus sanonutkin jotenkin niin, että mielemme on ohjaaja, joka kehon näyttämöllä näyttelee.
Sain myös hyviä vinkkejä siitä, kuinka omaa mielenterveyttä ”hoidetaan” terapeuttisluontoisessa työssä ja millainen on empaattinen, muttei itseään vahingoittava hoitosuhde. Alla olevat vinkit jäivät positiivisiksi oivalluksiksi, joista useimpia olen jo toteuttanutkin! ”Niksit” ovat tieteellisesti todistettu ja ne löytyvät kokonaisuudessaan täältä.
- Kuntoile. Jopa 7 minuuttia voi riittää!
- Nuku enemmän. Se auttaa kestämään paremmin negatiivisia tunteita/vastoinkäymisiä.
- Vietä enemmän aikaa läheisiesi kanssa.
- Oleile ulkona. Onnellisuus on huipussaan 13,9 C asteessa.
- Auta toisia. Maaginen numero on 100 tuntia vuodessa.
- Harjoittele hymyilemistä. Se vähentää kipuja, parantaa mieltä ja ajatuksenjuoksua.
- Suunnittele matka. Sille ei tarvitse kuitenkaan lähteä!
- Meditoi, se jumppaa aivojasi onnellisemmaksi.
- Asu lähempänä työpaikkaasi.
- Opi kiitollisuutta.
Ja viimeisenä; vanheneminen opettaa sinut onnellisemmaksi… 😉