Kaamealle viikolle onnellinen loppu

Huhhuh millainen viime viikko minulla oli. Ihme, että siitäkin selvittiin. 

Kiukutti.
Siis aivan kaikki kiukutti. Unohdin kännykän laturin mökille ja purin kiukkuni luonnollisesti  mieheen. Sain muutaman kerran oikein perinteiset raivarit, joiden johdosta en esim. vastannut miehelleni puhelimeen tai puhunut hänelle. Nyt kun yritän muistella, että mikä minua kiukutti, niin ööö… hmm, enpä muista. Kaikki ja ei mikään. Olen ihana, enkö?

Väsytti.
Nukuin yli kymmenen tuntisia yöunia ja silti saatoin nukahtaa sohvalle illalla. Ja kyseessä ei ollut mitkään pikkupäikkärit, vaan esimerkiksi kahtena päivänä nukuin klo 18-21 välisen ajan päiväunia. Unta olisi silti riittänyt ja tuntui, ettei olo ollut ollenkaan levännyt.

Se aika kuusta.
Mahaa turvotti ja rintoja särki. Sunnuntaina kuukautisten alkamista odotin ajatuksella, että hitto nehän tämän viikon nyt kruunaisikin.

Paitsi, että ne viikon kruunaavat kuukautiset eivät koskaan alkaneet.

Tällä viikolla olen tehnyt positiivisen raskaustestin. 

Kaikki on tietty vielä niin alussa, mutta koska tunnistamisen mahdollisuutta ei ole, niin voin tämän täällä jo kertoa. 

Mutta luvatkaa, ettette vielä kerro kellekään. Lupaattehan?

Päässä onkin pyörinyt seuraavanlaisia ajatuksia: Meneeköhän kaikki hyvin? Mitä saa syödä? Mitä ei saa syödä? Eikö sitäkään saa syödä? Kenelle tästä haluaa kertoa? Miten selviydyn kesän juhlista juomatta ja paljastamatta raskautta? Milloin saa tietä, että onko siellä mahassa mitään? Vitamiinit. Neuvola. Sukupuoli. Turvotus. Mahan nipistely. Keskenmeno. Se tajuton väsymys (tänään otin jo kahdet päikkärit). Juhannus. Juhannusruuat. Juhannusjuomat… 

Eipä siinä vauva-/raskaussekoamisessa siis montaa tuntia positiivisen testituloksen saannista mennyt…