Yhteenveto vuodesta 2014

Tänään toivotetaan uusi vuosi tervetulleeksi. Ensi vuodesta on tulossa jälleen hyvinkin paljon erilainen, kuin tähänastisista vuosista, mutta eipä tämäkään vuosi aivan rutiinilla mennyt. Nyt onkin hyvä aika muistella tätä vuotta ja listata ylös mitä on vuosi pitänyt sisällään.

Tammikuu:

Tammikuun alku sujui muuttopuuhissa, kun pakkasimme vuokrakaksion tavarat ja siirsimme ne uuteen omistusasuntoomme. Muutosta teki mielenkiintoista se, että emme muuttaneet ollenkaan uuteen asuntoomme, vaan lähdimme heti yli kahden kuukauden matkalle. Pakkaus pitikin suorittaa sellaisella mentaliteetilla, että esim. kaikki ruuat piti luovuttaa pois, sillä jääkaappi ja pakastin eivät olleet matkan ajan päällä uudessa asunnossa. 

Tammikuun puolivälissä starttasi unelmiemme häämatka ja suuntasimme ensimmäisenä Malesiaan, jossa vietimme viikon. Maa oli upea ja mieleen jäi päällimmäisenä ruoka ja varsinkin hawkerit, joissa yhteen paikkaan oli kokoontunut pieniä kojuja myymään ruokiaan ja kojuja kiertelemällä tilattiin itselle erilaisia ruokia pöytään. Nam. Malesian jälkeen loppu tammikuu vietettiin Australiassa, jossa kahdessa viikossa kuljimme noin 1700 kilometrin matkan Melbournesta Brisbaneen. Päätepisteiden lisäksi näimme Sydneyn oopperatalon, mieheni surffasi Byron Bayn aalloilla ja tutustuimme Surfers Paradisen viihdetarjontaan ainakin 7D-elokuvan muodossa.

Helmikuu:

Helmikuun alussa oli aika hyvästellä kengurut ja koalat ja suunnata häämatkamme kolmanteen maahan, Uuteen-Seelantiin, jossa reilu kolmessa viikossa kiertelimme vuokra-autoillamme niin pohjois- kuin eteläsaarenkin. Näimme tuhansien lampaiden ja lehmien lisäksi uskomattomia maisemia, majakoita, kaskelotteja, delfiinejä, pingviinejä, jäätikön, lumihuippuisia vuoria, maanjäristyksen runteleman kaupungin, kuumia lähteitä ja geotermisiä alueita. Uusi-Seelanti sulatti sydämemme ikihyviksi, mutta helmikuun lopulla oli aika rauhoittua lomailemaan ja suunnata Thaimaan lämpöön.

Maaliskuu:

Rankan reissaamisen jälkeen vietimme maaliskuun melkein kokonaan relaamalla Thaimaassa. Löysimme ihanan pienen hotellin, jossa asustelimme kahteen asuntoon jaetussa mökissä. Päivät vietettiin uimapuvuissa ja aktiviteetteihin kuului makoilua, rannalla kävelyä, snorklailua, uimista ja syömistä. Siinäpä se. Joka päivä muistelimme ihanaa häämatkaamme ja aloimme jo kaipaamaan kotiin, jossa odotti ikioma asuntomme

Maaliskuun lopussa oli aika pakata rinkat viimeisen kerran ja lentää vihdoin kotiin. Kotona odotti tyhjä asunto, jonka yksi huone oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Siellä oli kuutenkin vastassa myös perheemme ja kaikki matkalla kaipaamamme asiat. Aloimme suunnitella miten tekisimme uudesta kodistamme näköisemme.

Huhtikuu:

Remontti käynnistyy ja kaikki ajatukset ovat siinä. Mietitään eri valkoisen sävyjä, lattiavaihtoehtoja, työkaluja ja tapetteja. Samalla yritetaan saada tuplaantuneet neliöt täytettyä, jotta asunto alkaisi tuntua kodilta. Kevät tulee, lämpenee, lumi sulaa, ihanaa.

Toukokuu:

Juhlittiin vappua ystävien kanssa kuohuviinin virratessa. Todettiin miehen kanssa, että remontti ei olekaan ihan pikku pintaremppa, vaan hyvän lopputuloksen saamiseksi vaaditaan paljon enemmän työtä. Aloimme maalien ja tapettien lisäksi tutustumaan lattian tasoitukseen ja uusien kipsilevyjen asennukseen. Myös pihan muodonmuokkaus alkoi terassien öljyämisellä, sammalsyöjän levittämisellä ja muutaman viikon päästä rapsutettiin kuollutta sammalta tunti- ja pussikaupalla pihalta. Juhlimme ystävien kanssa välistä jääneitä pikkujouluja ja kävimme miehen kanssa syömässä kuuden ruokalajin illalliset ravintola Kaskiksessa.

Kesäkuu:

Suunniteltiin ja juhlittiin rakkaan ystävän polttareita. Kesäkuun puolivälissä lähdin ystävieni kanssa juhlimaan markkinoille ja oli niin hauskaa. Aluksi meinasin jättää  markkinat väliin, sillä koko viikon olin ollut aivan tajuttoman väsynyt. Väsymykselle löytyi syy, kun sunnuntaina ei krapulaolotilaa huonontanutkaan odotetut kuukautiset. Tästä muutaman päivän päästä teinkin positiivisen raskaustestin. Loppu kesäkuu meni tätä asiaa ihmetellessä, epäillessä, pelätessä ja iloitessa. 

Heinäkuu:

Oksettaa ja väsyttää. Voisin nukkua koko päivän ja hereillä ollessa saan alas vain mehujäätä ja omenalohkoja. Miehellä alkaa kauan odotettu kesäloma, jonka aikana emme voi tehdä mitään, sillä minä nukun ja oksennan. Niinpä mies tekee remonttia koko loman, minä en osallistu remonttiin millään lailla. Pääkin lakkaa toimimasta ja minulta on melko turha yrittää saada mielipidettä esim. valokatkaisijoiden ulkonäöstä tai lattialistoista. Käyn ensimmäisen kerran neuvolassa. Kakki alkuvuoden matkan aikana kertynyt rusketus on hävinnyt ja hellepäivinä en pysty olemaan ulkona, kun kuumuus saa aikaan vielä huonomman olon. Heinäkuussa juhlittiin kuitenkin myös ystäväni häitä, tapasin vanhoja koulukavereitani ruokailun merkeissä, vietimme sukujuhlia ja olimme mieheni kanssa mökillä. Melko paljon kaikkea siis kuitenkin tuli tehtyä olotilaan nähden. 

Elokuu:

Ensimmäinen ultra ja vahvistus siihen, että mahassa todella on jotakin. Paha olo alkaa helpottaa ja kuun puolivälissä tehty sokerirasitus onnistuu, vaikka vadelmalitkua juodessa tulee kerran yökkäys. Ei kuitenkaan oksennusta, joten joku pidätyskyky siihen on löytynyt. Sokerirasitus testi paljastaa minun kuuluvan niihin noin 15%:iin suomalaisista odottajista, jotka sairastavat raskauden aikaista diabetesta. Piikkikammoisena tieto saa minut aivan pois itsestäni ja asia vaatii totuttelua. Illat alkavat jälleen pimetä, lomat loppuvat ja syksy alkaa tehdä tuloaan. Yhtenä iltana istuimme miehen kanssa takapihan sohvalla vilttien alla ja söimme take away intialaista auringonlaskua katsellen. Totesin miehelle, että tällaiseksi minä meidän elämän kuvittelinkin uudessa asunnossa, vain viinilasi puuttuu. Ensimmäinen hääpäivä livahtaa ohi kuin varkain. Remontti on loppusuoralla ja edessä on hirveä siivoaminen, kun asunnon joka kolkka on lattiasta kattoon pölyn peitossa.

Syyskuu:

Remontoinnista siirrytään siivoamiseen ja sisustamiseen, mietitään työhuoneen hyllyjä, koko asunnon verhoja, valaisimia ja mattoja, olohuoneen kalusteita, kelloja, tauluja, julisteita ja maljakoita. Kauppoja pystyy kiertämään, kun koko ajan ei okseta. Autossa istuessa huomaan housujen kiristävän mahasta ja se tuntuu pahalta niin fyysisesti, kuin senkin kannalta, että lytistän mahassani kasvavaa muutaman sentin mittaista lastamme. Oli aika painella ostamaan äitiysvaatteita, joka oli samalla jännää ja jotenkin vierasta. Pääsemme jälleen juhlimaan ystävän häitä, tällä kertaa ei tarvitse yrittää hämätä juovansa, vaan uskaltaa jo kertoa olevansa raskaana.

Lokakuu:

Syksy on todellakin saapunut. Illat ovat aikaisemmin ja aikaisemmin pimeitä ja päivät tuntuvat lyhyiltä. Rakenneultrassa saamme kuullan vauvan voivan hyvin. Se rauhoittaa oloa ja aloimme pohtimaan mitä hankintoja tulee tehdä, ennen vauvan saapumista. Tunnen myös ensimmäiset liikkeet ja ei mene kauaakaan, kun mieskin ne jo tuntee. Koti alkaa olla kunnossa ja suunnittelemme halloweenin yhteyteen tupaantuliaisia, johon minä leivon ja kokkaan, niin että selkä on kipeämpi kuin koskaan. Tupaantuliaiset naamiaisineen ovat tosi hauskat, vaikka itse en boolimaljaa pääsekään tyhjentämään tai tanssimaan jalkojani kipeiksi baarissa. 

Marraskuu:

Päivää ennen isäinpäivää vietämme äitini 50-vuotis syntymäpäiviä. Olen suunnitellut, että isänpäivän aamuna toivotan miehelleni ensimmäisen kerran hyvää isänpäivää. Lauantaina alan kuitenkin vuotaa verta, jonka vuoksi syntymäpäivät menevät sumussa ja isänpäivätoivotukset unohtuvat huolen painaessa. Kaikki todetaan Tyksissä kuitenkin olevan kunnossa. Joudun verenvuodon vuoksi vielä toisen kerran käymään marraskuussa Tyksissä. Pelästymisten myötä huomaan asenteeni tulevaa vauvaa kohtaan muuttuvan. Aikaisemmin hieman itsestäänselvyytenä pitämäni asiat tuntuvat tärkeämmiltä ja esimerkiksi valtava synnytyspelko vaihtui (ainakin hetkellisesti) menettämisen pelkoon. Tapaan ystäviäni paljon, käyn neuvolassa ja otamme vauvalle vakuutuksen.

Joulukuu:

Valmistautumista jouluun. Tein paljon itse ja myös ostelin paljon lahjoja. Kaupoissa kiertely alkoi kuitenkin jo tuskastuttaa ja ilmeisesti supistuksia tuli rasituksessa. Piti siis opetella rauhoittumaan. Ripustin kotiimme jouluvaloja ja asettelin kynttilöitä sinne tänne tunnelmaa tuomaan. Kävin pelkopoliklinikalla juttelemassa synnytyspelostani. Joulun vietimme äitini luona, mutta vierailimme niin omien kuin miehenkin ystävien ja sukulaisten luona. Kerrankin oli aikaa rauhassa istua iltoja ja jutella. Vauva myllää mahassa päivittäin hurjasti, joskus jopa todella epämukavan tuntuisesti. Hankintoja on jo tehty, vielä ei kuitenkaan ole valmista. Vuoden viimeisenä päivänä menemme illaksi ystäväpariskunnan luokse. Suunnitelmissa on tehdä tortilloja, saunoa ja pelailla. 

 

Tervetuloa uusi vuosi! Tämä vuosi on ollut mahtava ja täynnä uusia tapahtumia. Uskon ensi vuodenkin pitävän sisällään paljon uutta ja ihmeellistä. Hyvää uutta vuotta kaikille!