Eka äitiyslomapäivä

Tänään on virallisesti ensimmäinen äitiyslomapäivä. Töissä en kuitenkaan ole ollut pitkään aikaan, joten päivien sisältö ei juurikaan muutu. Raskausaikana minulla on selkä välillä vihoitellut ja samoin rasituksessa supistellut, mutta kohtalaisen kivutonta on ollut, kunnes tuli tämä ensimmäinen äitiyslomapäivä. Olen tuntenut nivusissa kipua jo muutamia viikkoja siten, että toisinaan kipu lähes katoaa ja toisinaan on tuntunut jopa hieman häiritsevänä. No tänään ja vähän eilisen puolellakin tuo nivusalue on niin niin niiiiin kipeä. Aivan kuin olisi reisien lähentäjä laitteella saanut yläsisäreidet aivan jumiin ja sen päälle tipahtanut oikein kunnolla sellaisen miesten pyörän tangolle. Jokainen askel, istumaan meno ja nousu tai asennon vaihto sattuu. Ehkä se äitiysloma tosiaan tuli tarpeeseen, sillä ihan vessassa käyntikin on vaikeaa. Nyt voinkin vain toivoa, että kipu ei aivan näin kovana pysyisi loppuun asti, tai (apua!) ainakaan pahentuisi tästä.

Tänään oli jälleen neuvolakäynti, jossa edelleen kaikki kunnossa, viikkoja nyt 35+1. Ainoastaan sf-mitta pompsahti yläkäyrän yläpuolelle keskikäyrän ja yläkäyrän välistä. Toisaalta mietin, että mitta on otettu nyt neljä kertaa ja mittaajia on ollut kolme, joten luultavasti eri mittaustavatkin saavat aikaan eri tuloksen. Kahden viikon päästä minulla on synnytystapa-arvio Tyksissä, joten sf-mitan nousuun käyrällään ei puututtu nyt millään tavalla. 

Huomenna on onneksi vuorossa hemmotteleva jalkahoito lempparikauneushoitolassani, joten jospa kivut ja säryt saisi hetkeksi työnnettyä syrjään ja vain nautittua hemmottelusta. Viime viikolla kävin saman kauneushoitolan mother-to-be kokovartalohoidossa ja se ainakin teki hyvää niin päälle kuin kropallekin. Tarkoituksena oli hypätä liukkauden uhallakin bussiin ja selviytyä hoitoon itsekseen, mutta näiden kipujen kanssa en kyllä uskalla lähteä yrittämään. Eikös se isyysloma kuuluisi myös aloittaa jo ennen lapsen syntymää, jotta mies pystyisi passaamaan vaivaista vaimoaan?