Alitajuiset synnytykseenvalmistautumispersoonani
Synnytys on herättänyt koko raskauden ajan itsessäni mitä erinäisempiä ajatuksia ja nyt synnytyksen lähestyessä erilaiset persoonat valtaavat mieleni synnytykseen valmistautuessa. Tässä joitakin päässäni enemmän tai vähemmän synnytysfiiliksiin vaikuttavia hahmoja:
1. Superwoman
Synnytys käynnistyy hyvin nukutun yön jälkeen ja muistan kaikki rentoutus ja hengitys menetelmät ja ne vielä auttavat. Kaikki menee kuin oppikirjasta ja kätilönkin kanssa natsaa niin hyvin, että meistä tulee elinikäiset kaverit. Kaikki lääkitykset osuvat juuri oikeaan aikaan, synnytys ei veny väsyttävän pitkäksi, eikä minkäännäköistä ongelmaa tule. Vauva voi hyvin ja hoitaminen on helppoa. Hei, kyllähän jollekin tällainenkin synnytys joskus kohdalle osuu, ehkä se olen just nyt just minä.
2. Muinaisnainen
Miten se synnytys muka voisi niin paha olla. Naisethan on kautta aikojen synnyttäneet ja tänä päivänäkin suurin osa synnytyksistä tapahtuu ilman minkäänlaista lääketieteellistä apua. Tuollahan Afrikassa jossain pakolaisleirin teltassa tai sodan tai viidakon keskellä naiset synnyttävät koko ajan ja joo, vaikka lasten ja äitien kuolleisuus on tietty paljon suurempi kuin täällä, niin jäähän niistäkin ihmisistä nyt siis suurin osa tai lähes kaikki henkiin. Ei siellä mitään pinnejä laiteta vauvan päähän tai seurata sykkeitä ja supistuksia, saati puudutella paikkoja ja silti homma luonnistuu. Niin ja jo raskausaikana ei varmasti kukaan syö foolihappoja tai vitamiineja, eikä mitata hemoglobiinia, streptokokkia tai sokereita ja silti kaikki menee hyvin ja vauvat on terveitä. Naisen kroppa on luotu synnyttämään, kyllä se minultakin onnistuu.
3. Leijonaemo
Kyllä mä nyt yhden synnytyksen kestän, kunhan vaan vauvalla on kaikki hyvin. Sen pienen mahassa möngertävän ihmisen alun vuoksi olen valmis mihin vaan. Ei siinä sitten auta kivut tai pelot, kun pääasia on saada vauva terveenä maailmaan. Ei sinne synnytykseen nauttimaan olla menossakaan ja kyllähän siitä kaikki selviää ja kipu loppuu aikanaan ja mielikin unohtaa joskus.
4. Sängyn alle piiloutuja / itkupotkupanikoija
Ei helkkari, nyt se sitten käynnistyi. En mä osaa, enkä pysty siihen. Sektio heti tai täystainnutus. En lähde tähän ollenkaan, älkää koskeko muhun, perun koko touhun. Katotaan sitä vauvaa sitten myöhemmin, en mä sitäkään oikeesti nyt vielä halua. Voiko vielä paeta ja perua koko touhun? Miks mä ees kuvittelin, et pystyisin siihen. Mies ja kätilötkin vaan nauttii kun mua sattuu, eikä kukaan edes halua tai aio auttaa. Joo ja kaikki kidutusvälineet vaan ihan piruttaankin käyttöön, imukupit, veitset ja muut piikit ja levittimet.
5. Pessimisti
Joo, kyllä siitä ehkä hengissä selvitään, mutta homma on varmaan muuten suoraan kauhuelokuvasta. Kakki mikä voi mennä pieleen, niin varmasti menee. Synnytys kestää kolme viikkoa, jonka aikana en nuku enkä syö. Vauvasta on kova huoli ja synnytystä käynnistellään kaikilla myrkyillä, jotta homma etenisi. Kivut on hullun kovat ja puudutteet ei auta tai niitä ei muisteta antaa oikeissa kohdissa. Ponnistan tuntitolkulla turhaan ja oman huonon peruskunnon vuoksi en saa ponnistetua vauvaa ulos. Olen koko synnytyksen ajan paniikissa ja peloissani itseni ja vauvan vuoksi. Mutta ei se sitten varmaan haittaa, kun se vauva on sylissä.
6. Vitsailija
En mä sitä itse tietty aio synnyttää, heh heh, haikarahan ne vauvat tuo. Luotan siihen, et herään vaan joku aamu ja vauva on siinä vieressä, hahah. Ellei muu auta niin täytyy hommata sijaissynnyttäjä, eikös tästäkin rahalla selviä. Hei tosi hauskaa, eikö? Mitä? Ai ei? No ok…
Joopa joo… Onneksi nuo kolme ensimmäistä persoonaa on enemmän esillä kuin nuo kolme viimeistä.
Positiivisia ajatuksia, positiivisia ajatuksia…
P.S. Olenko normaali ajatusteni kanssa?