Lapsettomuudesta

Olenko minä lapseton, kun minulla ei ole lapsia? Olen törmännyt jo muutamaan otteseen mainintaan, että ihminen kenellä ei ole lapsia on lapseton. Asia on jäänyt  pyörimään päähän.

Olen varmasti nyt vähintäänkin yireagoinut ja viilaan pilkkua, mutta minun korvaani särähtää sana lapseton. Aivan kuin olisin vailla jotakin. Minulta puuttuu lapsi, olen siis lapseton. Olemmeko me lapseton pari? Kauhea ajatus, että meistä puhuttaisiin, että juu ne on lapsettomia ne. Aivan kuin olisimme vuosia yrittäneet ja yrittäneet saada lasta, mutta ei vaan, lapsettomia ollaan edelleen. 

Miten -ton/-tön pääte saa minun mielessäni aikaan ajatuksen, että jotain mitä pitäisi olla, puuttuu? Rahaton, työtön, asunnoton, autoton, mielikuvitukseton, alkoholiton, järjetön, asiaton, mauton… Kaikki mielestäni vailla jotakin, mitä pitäisi olla (kenen mielestä?).

En minä haluaisi olla lapseton jo ennen kuin olen edes toivonut tai yrittänyt saada lasta. Entä näkevätkö lapselliset ihmiset itsensä lapsettomina ennen lapsien saantia? 

Miksiköhän tämä asia tuntuu niin isolta, että se piti tänne asti kirjoittaa? Ehkä en vain halua ajatella olevani jotain vailla, kun en koe niin. Tällä hetkellä myönnän kyllä olevani kotikärrytön ja lapioton. 

Haluan kyllä lapsia, mutta en ole lapseton!

Mitä muut ajattelevat sanasta lapseton? Olenko vain omassa päässäni saanut sen kuulostamaan jotenkin negatiiviselta?