Milloin on aika perustaa oma blogi?

Silloin on minun mielestäni aika perustaa oma blogi, kun seuraa aktiivisesti useampaa blogia ja huomaa miettivänsä, että nimettömänä seuraamisen sijasta haluaisi kommentoida ja kirjoittaa itsekin. Nyt se on tehtävä, on perustettava oma blogi. Aloin eräänä päivänä miettiä, kuinka kauan olen seurannut joitain blogeja ja huomasin jo kauan sitten viikkojen vaihtuneen kuukausiin ja jopa kuukausien vuosiin. Joillakin seuraamillani blogeilla on ollut ikioma välilehti jo entisessä puhelimessani ja tässä mainittakoon, että nykyinen puhelimeni on joululahja vuosimallia 2012. Olen jopa rohkaistunut lähiaikoina nimettömänä kommentoimaan joitakin blogeja, joka oli itselleni suuri askel.

Miksi muuten nyt oli aika perustaa oma blogi? Olen kirjoitellut matkablogia häämatkaltamme ja huomannut monesti, että matkaan liittyvien juttujen lisäksi haluaisin kirjoitella muistakin päähän pilkahtavista asioista. Matkablogi, jota olemme yhdessä mieheni kanssa pitäneet ja jonka lukijakunta muodostuu sattumalta blogiin törmänneiden lisäksi ystävistämme, perheistämme ja työkavereistamme, ei kuitenkaan tunnu oikealta paikalta kirjoitella omista päähänpistoista. Matka alkaa tulla myös päätökseensä ja se tarkoittaisi sitä, että kirjoittaminen, johon olen pahasti hurahtanut viime viikkoina, loppuisi samalla (ellen sitten olisi keksisinyt jatkoa matkablogille teemana elämänmatka tai jotakin muuta). Ei, haluan perustaa oman blogin ja haluan perustaa sen Lilyyn.

Mistä tämä minun ikioma blogini sitten tulee kertomaan, eihän minun elämässäni ole mitään erityistä, ei huimia liikuntasuorituksia, ei trendikkäitä asukokonaisuuksia muille jaettavaksi tai kuumimpia sisustustrendejä. Ajatuksia minulla kyllä on, välillä liikaakin ja niistä, sekä ihan oman arjen tapahtumista aion tänne kirjoittaa. Sitä, mitä se oma arki tämän matkan jälkeen tulee olemaan, en voi varmaksi sanoa. Luultavasti siihen kuuluu lähiaikoina ainakin uuden kodin laittoa, kevään ja kesän odottelua, ystäviä ja perhe, mutta mistä sitä tietää vaikka siihen kuuluisi uusi ulkomaanmatka tai harrastus, hillumista festareilla kesällä tai päivätolkulla viltin alla istuskelua. 

Onnenavaimia valikoitui nimeksi melko nopeasti, kun aloin miettiä nimeä blogille. Kyllä, se on melko kliseinen, mutta on nimessä jokin ajatuskin takana. Onnellisuus on mielestäni sekoitus, ehkä kaikkein kipeimpienkin, asioiden seurauksena sattumalta löytynyttä onnea ja sitä, mitä itse on tehnyt edistääkseen omaa onnellisuuttaan. Haluan olla onnellinen, pyrin tuntemaan oloni onnelliseksi. Kaikki asiat, joita toivon elämääni, tähtäävät mielestäni hyvään ja onnelliseen olotilaan; terveys, turvallisuus, luottamus. Avain-pääte blogin nimeen valikoitui siksi, että viimeaikoina konkreettiset avaimet ovat saaneet minut onnelliseksi. Se nippu avaimia sinne ensimmäiseen ikiomaan asuntoon ja kaikki ne avaimet, joilla olemme häämatkallamme availleet niin hotellien, hostellien, kuin vuokra-autojemmekin ovia, ovat saaneet minut erittäin onnelliseksi. Älkää silti pelästykö, ei elämäni ainakaan tähän mennessä ole ollut pelkkiä pilvilinnoja ja ikuista autuutta. Kyllä täällä blogissa saattaa vilahtaa myös niitä arjen hetkiä, jolloin onnellisuus on hiukan taka-alalla. 

Häämatka päättyy reilun viikon päästä ja silloin pääsemme ensimmäistä kertaa sovittamaan niitä ikioman asunnon avaimia siihen omaan ulko-oveen. Jännää…