Miten elokuu meni?

Näköjään eletään jo syyskuuta, viimeinen postaus tänne on heinäkuun puolelta, mutta mites se elokuu tuossa välissä?

Elokuun alkupuolella huomasin, ettei koko ajan enää oksettanut ja väsyttänyt. Elokuussa pystyinkin pikkuhiljaa poistumaan kotoa, ensin turvallisesti vain kauppaan, mutta pikkuhiljaa elokuvateatteriin, ravintolaan, markkinoille ja kyläilemään. Olen löytänyt jälleen luottamuksen siihen, ettei oksennus tule täysin varoittamatta (kannan kuitenkin varoiksi muovipussia vielä käsilaukussa).

Elokuussa kävin myös ensimmäisessä ultrassa, jossa kaikki oli hyvin. Minun oli vain vaikea hahmottaa tyyppiä, joten minkään sortin liikuttumista ei tapahtunut. Väitin vielä kotona ultrasta saatua kuvaa katsoessani, että vartalo on pää ja toisin päin. Onneksi kuitenkin kaikki oli hyvin, tai ainakaan kohonnutta riskiä yleisempiin kehityisvammoihin ei ole.

Ja elokuussa oli myös iki-ihana sokerirasitus. Olen aina ollut piikkikammoinen, joten kolme verikoetta kahden tunnin sisällä aiheutti sen, että edellisen yön vietin nukkumisen sijaan jännittäen. Testi meni kuitenkin hyvin, tietenkään en nauttinut veren ottamisesta, mutten itkenyt, pyörtynyt tai oksentanutkaan. Seuraavana päivänä soittelin testituloksia ja minulla on raskausdiabetes. Viime viikolla kävin harjoittelemassa neuvolassa verensokerimittarin käyttöä ja sain kuulla kuinka usein arvoja tulisi mitata. Piikkikammo nosti jälleen päätään, varsinkin kun piikki oli omassa kädessä ja se pitäisi itse laittaa. Vartin jahkailun, pähkäilyn ja neuvolaihmisen kannustuksella sain tehtyä reiän sormeeni. Muutaman minuutin päästä, kun jännitys alkoi laukeamaan, sainkin juosta neuvolan vessaan oksentamaan, yrittäen samalla pysyä tajuissani. Ja eipä niistä mittailuista kotona ole tullut kuin yksi reikä sormeen ja monta tuntia paniikki-itkua, itsensä soimaamista ja huonoa omaatuntoa. Jepjep. Pattitilanteessa ollaan. Tällä hetkellä vielä ajatuskin tuon vekottimen käteenottamisesta tuntuu inhottavalta ja mahdottomalta. 

Elokuun aikana olen myös avoimemmin kertonut raskaudesta läheisille ja kaikkien reaktiot ovat olleet positiivisia. Mitään hankintoja ei ole tehty, ei edes ajateltu asiaa vielä kunnolla. 

Elokuussa oli siis paljon hyvää ja jotain huonoa. Tervetuloa syyskuu!