Raskausdiabetes
Kävin sokerirasituksessa 18.8. jonka jälkeen sain kuulla olevani raskausdiabeetikko. Tämän asian kanssa on siis opeteltu elämään tässä jo kohta viisi kuukautta. Tein mielenkiinnosta eilen omaseurantavihosta laskelmia ja tämän vajaan viiden kuukauden aikana olen mitannut verensokerin 349 kertaa, joista 13 arvoa on ollut yli sallitun raja-arvon.
Raskausdiabetes on raskauden aikainen poikkeustila insuliinintuotannossa, joka usein menee ohi vauvan syntymän jälkeen. Raskausdiabeteksen sairastaneella on kuitenkin suurentunut todennäköisyys sairastua kakkostyypin diabetekseen jossain vaiheessa elämäänsä. Raskausdiabetesta hoidetaan pääasiassa ruokavaliolla, mutta mikäli tämä ei riitä aloitetaan insuliinihoito. Raskausdiabetes saattaa aiheuttaa vauvan kasvua liian suureksi. Lisäksi vauvan oma insuliinintuotanto saattaa häiriintyä äidin korkeista sokeriarvoista. Vauvan sokeriarvot saattavat syntymän jälkeen olla liian matalat ja pahimmassa tapauksessa vauva joudutaan viemään tehohoitoon sokeritippaan. Niin ja raskausdiabetesta pidetään koko ajan vähemmän ja vähemmän ylipanoisten tai vahvan sukurasitteen omaavien sairautena. Sen puhkeamiseen ei siis pysty itse vaikuttamaan. Itselle tämä on ollut vaikea muistaa erityisesti heti diagnoosin saatuani, jolloin syytin itseäni siitä, että olen pilannut vauvan ensimmäiset hetket ja oman raskauteni.
Sain aluksi ohjeen mitata kolmena päivänä viikossa aamulla paastoarvon ennen ruokailua, sekä aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapäivän jälkeiset arvot. Mikäli arvot nousevat yli sallitun rajan toistuvasti, eikä sokerien nousulle ole syytä tai aterian jakaminen kahtia ei auta, tuli minun olla yhteydessä äitiyspoliklinikan diabeteshoitajaan. Olen myös mitannut näiden kolmen kokonaisen päivän lisäksi aina kaikki spesiaalisyömiset, kuten juhlien kahvittelujen jälkeen. Nuo kolmetoista ylitystä sokeriarvoissa ovat kaikki olleet sellaisia, joihin jälkikäteen mietittynä on ollut selitys. Tahallani en ole kertaakaan vain syönyt ja ajatellut, että paskanko väliä. Kerran ylitys tuli, kun olin äitini luona yötä hänen syntymäpäiväjuhliensa jälkeen. Äidillä ei ollut ruisleipää, jota yleensä syön aamupalaksi, joten söin kaksi riisipiirakkaa, jolloin sokeri nousi liikaa. Toisinaan ruokaväli on päässyt venahtamaan liian pitkäksi, jolloin aiemmin sopiva ruoka on nostanut sokeriarvoa liikaa. Muutaman kerran olen vain yksinkertaisesti syönyt liikaa jotain, joka pienempänä määränä ei ole ollut ongelma.
Helppoa tämä ei missään tapauksessa ole. Todella tarkkaan saa katsoa syömisiään, sillä minulla arvot kyllä nousisivat melko helposti. Aamupala on kaikkein pahin, silloin en missään tapauksessa voi syödä mitään muuta, kuin kaksi täysjyväleipää ja juoda kupin kahvia. Ei hedelmää, maitotuotteita tai puolikastakaan karkkia. Ruokailuväliä olen yrittänyt pitää noin kahdessa tai enintään kolmessa tunnissa. Mikäli väli ylittää tämän, niin nälkä on kova ja arvo saattaa nousta herkemmin. Kannan mukanani nykyään aina omenaa kun lähden johonkin. Koskaan ei tiedä mikäli jokin kyläreissu tai shoppailukierros kestääkin kauemmin ja ruokaa pitäisi saada nopeasti. Kaupasta, kahvilasta tai ravintolasta on todella vaikea löytää itselle sopivaa ruokaa, sillä ruuan sisällöstä ei voi olla täyttä varmuutta. Olen joskus käynyt muutaman kerran subwaylla syömässä ja kerran puolikas sämpylä nosti arvon yli sallitun. Kotona subwayn sivuilta ravintosisältöjä lukiessani huomasin tehneeni aivan tyhmiä valintoja. Esimerkiksi makea sipuli-kastike sisälsi aivan hulluna sokeria, samoin hunajakaurasämpylä oli kaikkein hiilihydraattipitoisin, vaikka onkin täysjyväleipää. Olemme muutamana viikonloppuna hakeneet mehen kanssa kebabsalaatit, joka ei sisällä lähes ollenkaan hiilihydraattia ja tämä onkin sokeriarvojen näkökulmasta sopinut hyvin. Kaikki varmasti tietävät, että annos on todella rasvainen, joten sen puolesta se ei usein syötynä ole erityisen sopiva. Eipä se annos muutaman kerran jälkeen enää ole maistunutkaan.
Raskaudenaikaisia mielihaluja en juurikaan ole voinut seurata. Karkkia pystyisin ehkä muutaman syömään aterian jälkeen tai lyhyen ajan päästä syömisestä. Näin teinkin jouluna. Tässäkin pelkään helposti käyvän niin, että kun huomaan, ettei yksi karkki nosta arvoja, niin koitan nostaako kaksi. Jos kaksikaan karkkia ei nosta arvoja, koitan miten kolmen kanssa käy… Noh, kyllä te tiedätte miten käy kun antaa pikkusormen. Olenkin pyrkinyt olemaan syömättä, tai pysytellyt sokerittomissa karkeissa. Aionkin raskauden jälkeen marssia mielestäni Turun parhaaseen karkkikauppaan, Candy corneriin ja ostaa kunnon pussin kaikkia niitä, mitä minun on tehnyt raskausaikana mieli. Karkin himo nousee toisinaan niin kovaksi, että katselen googlen kuvahausta kuvia karkeista! Sairasta! Pähkinöitä saan syödä lähes loputtomasti, joten niitä olen syönyt. Samoin syksyn ja talven aikana olemme herkutelleet juustoilla, jotka myös ovat sopineet minulle matalan hiilihydraattipitoisuuden vuoksi. Mikäli menen johonkin juhliin, jossa on kahvia tajolla tulee minun juuri ennen syödä jotain hitaasti hiilihydraattia vapauttavaa, kuten täysjyväleipää, tällöin pystyn jotakin ottamaan kahvipöydästä. Se ei kuitenkaan ole kovin paljoa, mitä voin syödä. Toisinaan juon kahvin ja otan hieman jotakin pöydästä, odotan tunnin ja mittaan sokeriarvon. Mikäli arvo on hyvä, käyn vielä napsimassa jotain pientä pöydästä. Juhlista lähtiessä täytyykin kaivaa laukusta omena melkein heti, ettei nälkä pääse yllättämään.
Hyviä puolia tässä on ollut terveellinen ruokavalio. En varmasti olisi pystynyt olemaan näin tiukalla ruokavaliolla raskausaikana ilman diabetesta. Tietenkään aivan näin tiukka ruokavalio ei ole tarpeenkaan. Ruokavalion ansiosta myöskään paino ei juuri ole noussut, painan nyt viikolla 34+0 noin 1,5 kiloa enenmmän kuin ennen raskautta. Vaikeaa on arvioida, millainen olo minulla olisi, jos ruokavalioni ei olisi ollut näin terveellinen koko raskauden ajan. Olisiko painoa tullut paljon, olisiko turvotusta ja ummetusta tai olisinko pahoinvoiva ja väsynyt sokeripäissäni? Lisäksi hyvää on se, että pääsen Tyksiin synnytystapa-arvioon viikolla 38, jossa vauvan koko katsotaan ultralla. Ultraan on nyt aikaa kolme viikkoa ja vauvan koko jännittää. Vaikka ylityksiä ei tuon enempää olekaan ollut, niin silti mietin onko sekin liikaa. Ja toisaalta isoja vauvoja syntyy myös ilman raskausdiabetesta ja raskausdiabeetikoille voi syntyä pieniä vauvoja, joten ei tämä ole ainoa vauvan kokoon vaikuttava tekijä. Jännittää kyllä kuulla arvio vauvan painosta.
Lopuksi voisin kirjata tähän esimerkin eilisen päivän syömisistä ja arvoista (paastoarvon tulisi olla alle 5.5 ja tunti ruokailun jälkeen mitatun arvon alle 7.8):
– aamun paastoarvo 3.8
– aamupala: kuppi kahvia maidolla ja kaksi palaa Taikaruis leipää joiden päällä voita, 15% oltermannijuustoa, 4 kinkkuleikkelettä ja yksi keitetty kananmuna. Arvo 6.4
– välipala: omena
– lounas: perunaporkkanamuusia, jauhelihakastiketta ja salaattia (salaatti, kurkku, viinirypäle, feta). Arvo 5.8
– välipala: Vanilla mansikkarahka
– päivällinen: kaksi kauraleipää joide päällä voita, 15% oltermannijuustoa, 4 kinkkuleikkelettä ja yksi keitetty kananmuna. Arvo 5.8
– välipala: pähkinöitä ja sokeritonta karkkia. Arvo 5.3
– iltapala: smoothie (maitorahkaa, mansikkaa, mustikkaa ja banaania). Arvo 5.6
Aterioita päivässä on yleensä 5 tai enemmän. Eilenkin söin näköjään seitsemän kertaa. Raskausdiabetes on vaatinut kyllä selvittelyä, mutta olen tyytyväinen, ettei insuliinia ole tarvinnut. Lisäksi raskausdiabetesta on jäljellä saman verran kuin aikaa vauvan syntymään, eli loppu on jo lähellä. Tänään laskettuun aikaan on tasan kuusi viikkoa aikaa!